muistot | 20.5.2017

Lukijatarina: Tipparellun takapenkki irti ja menoksi!

Perheellämme oli ainakin kolme tipparellua peräjälkeen ja kaksi jopa samaan aikaan.

Jaa artikkeli

Perheellämme oli ainakin kolme tipparellua peräjälkeen ja kaksi jopa samaan aikaan. Kaksi ensimmäistä olivat vuosina 1967–1974 tehtyjä malleja.

Nyt jälkikäteen on tullut selvitetyksi, että konepellin alla lymysi 845 kuutiosenttinen moottori ja sen mukainen teho, jota ei nykymittapuulla ollut paljoa. Kevytrakenteisuus antoi paljon anteeksi, joten auto tuntui kiihtyvän ihan mukavan rivakasti, nyttemmin kokeiltuna mielikuvat kiihtyvyyskyvyistä voisivat latistua.

Ja jos oikein muistan, oli autossa myös veivi, jolla olisi saattanut käsivoimin herättää moottorin eloon. Tuorein ja viimeisin tipparellu taisi tulla autoksemme vuonna 1978. Se oli punainen, kolme edeltäjäänsä valkoisia.

Hauskasti keinahtelevaa menoa

Tipparellu, virallisemmin Renault 4L, oli omintakeisen jousitusratkaisunsa vuoksi hauskasti puolelta toiselle huojahteleva ja keinahteleva kulkupeli. Käytös oli ainakin lapsen mielestä mahtavan hauskaa.

Hauskaa oli myös kuunnella, kuinka vaihteisto rusahteli, kun aikuiset tempoivat ja tökkivät sateenvarjon kädensijaa muistuttaa vaihdevipua, joka sijaitsi ratin korkeudelle keskellä kojelautaa. Neljä vaihdetta eivät todellakaan aina löytäneet lokosiinsa erityisen helposti tai voimaa käyttämättä. Ärräpäiden lentelyltä ei voitu välttyä – ja sehän vain kasvatti tarkasti kuuntelevan sanavarastoa.

Erityisen hauskoja olivat lomamatkat autolla – ainakin näin jälkikäteen, kun kaikenlaiset vastoinkäymiset kuten tukahduttavalla kesäkuumalla matkaaminen tai eksymiset ovat autuaasti jo unohtuneet. Autolomilla hauskaa oli sekä itse matkanteko, että perillä odottava elämys.

Pääsiäiseksi Kuusamoon!

Erityisesti pääsiäislomat ovat jääneet mieleen. Vuosi oli 1974 tai 1975 ja päämääränä oli Kuusamo, Sossonniemi ja Ollilan lomamökit. Siellä odotti pieni mökki, sauna ja hiihtäminen: aamuisin läheisen vaaran laelle ja takaisin, päivällä Kylmäjärven jäällä.

Kovasti pilkittiinkin, ja vaikka kuinka yrittäisi pinnistellä, ei mieleen nouse kirkkaita mielikuvia, että kalansaalis olisi ollut koskaan merikoinen. Syötävä haettiin kaupasta 45 kilometrin päästä Kuusamon keskustasta.

Sossonniemellä kävimme ainakin kolmena, ellei peräti neljänä vuonna. Ja niin muuten kävivät uskollisesti monet saksalaisetkin perheet, jotka näkivät vaivaa kirjoittaakseen mökin vieraskirjaan tarkasti lomahavaintonsa ja vuolaat kiitokset. Yhdelle vieraskirjan sivulle mahtui muistaakseni 4–5 suomalaisperheen terveiset, saksalaisperheen terveisille ei tahtonut riittää kaksi aukeamaakaan.

Kaukana turvallisesta

Nykyajan mittapuulla arvioiden silloiset pääsiäisreissut tipparellulla olivat kaukana liikenneturvallisesta. Ensinnäkin auto oli kevytrakenteinen ja olisi isompansa kohdatessaan rusentunut kuin sardiinirasia.

Ja vaikka pääsiäisreissuilla autoon tuli mahduttava vain kaksi aikuista ja yksi lapsi, oli erilaista talvivaatetta ja muuta rompetta aina mukana niin paljon, että autosta tuli luovien muutostöiden kohde.

Avattavia muttereita oli kait vain neljä, joten takapenkki irtosi näppärästi. Se antoi tilaa tavaroille, jotka pakattiin siten, että päällimmäiseksi jäi iso vaaleanruskea matkalaukku. Siitä syntyi aika tasainen sänky, jonne pujahdin makupussissa.

Yötä vasten

Lähdimme reissuun aina yötä vasten. Matkanteko Espoon Olarista Kuusamoon kesti muistaakseni sellaiset 12–13 tuntia. Sinnittelin aina hereillä viimeiseen asti ja katselin auton katonrajasta ja edessä istuvien välistä vastaantulevaa liikennettä.

Onneksi kaikki pysyivät omilla kaistoillaan. Äkkipysähdyksen sattuessa, olisin sinkoutunut ammuksena pää edellä tuulilasiin ja siitä ulos.

Marko Jokela

Jaa artikkeli

Keskustelu