Tuokio jättiläisten jäljillä – sadesään pitämistä Estorilin moottoriradalla

Sateen pitäminen entisellä F1-radalla pistää mietteliääksi.

Vaikka Autódromo Fernanda Pires da Silva, kavereiden kesken Circuito Estoril, on edelleen aktiivisesti käytössä moottoriratana, on sateisessa entisessä F1-radassa jotain melankolista. Portugalissa Lissabonista länteen sijaitseva rata on tuttu varsinkin Formuloita 1980- ja 1990-luvuilla seuranneille.

Rata oli muun muassa suosittu talvitestauspaikka kausien välissä. Vuonna 1984 Niki Lauda varmisti täällä mestaruutensa ennen McLarenin tiimikaveriaan Alain Prostia.

Vuonna 1985 puolestaan muuan Ayrton Senna saavutti näillä tienoilla ensimmäisen F1-voittonsa Lotus-Renaultilla. Samaisessa kilpailussa kolmannesta lähtöruudusta lähti Williams-Hondalla muuan Keke Rosberg, joka tosin joutui keskeyttämään spinnauksen johdosta.

1989 Estorilissä nähtiin Nigel Mansellin musta lippu varikkopilttuuseen peruuttamisesta ja siitä johtunut törmäys Sennan kanssa, vauhdittaen Prostia tämän mestaruuskamppailussa Sennaa vastaan.

Jacques Villeneuve puolestaan ohitti Williams-Renaultilla Ferrarilla ajaneen Michael Schumacherin viimeisessä ulkokaarteessa vuonna 1996, siirtäen Villeneuven ja tallikaveri Damon Hillin välisen mestaruustaistelun kauden viimeisen kilpailuun.

Kyseessä oli myös viimeinen Estorilissä järjestetty F1-kilpailu, sillä kilpailua ei suunnitelmista huolimatta järjestetty vuonna 1997, sillä radan muutostyöt eivät valmistuneet ajoissa. Suomalaiskuljettajista kisassa nähtiin Tyrrell-Yamahalla sijalle 11. selvinnyt Mika Salo ja McLaren-Mercedeksellä kolaroinut Mika Häkkinen.

Vuosien varrella radalla on nähty Formuloiden lisäksi FIA GT:tä, MotoGP:tä, DTM:ää ja jopa Portugalin rallin erikoiskokeita.

Sadesää ja autiot varikkopilttuut ovat omiaan muistuttamaan, että täällä ovat joskus kulkeneet moottoriurheilun jättiläiset. Millaisia päätöksiä näissä tiloissa on tehty, mitä on mietitty keskittyneissä ajatuksissa?