Euroopassa autolomailevan rahanarvoiset vinkit yksissä kansissa

Autoliiton tuore Autoillen Euroopassa -kirja on automatkailijan tuhti tietopaketti, jonka avulla voi välttää turhat ikävyydet.

Tuore Autoillen Euroopassa -kirja on automatkailijan tietopaketti, jonka neuvojen avulla voi välttyä monilta harmeilta ja toisaalta löytää monta kiinnostavaa käyntikohdetta Euroopassa.

Euroopan yhdentyminen on tehnyt eri maissa autoilemisesta ja rajojen ylittämisestä varsin vaivatonta.

Eroja myös maittain

Euroopassa autoilevan on hyvä selvittää etukäteen, mitä asiapapereita ja varusteita tulee ottaa mukaan matkalle.

Vaatimukset ovat osittain yhteneväisiä, mutta vaihtelevat myös maittain. Myös liikennesäännöt, teiden kunto ja ajokulttuuri poikkeavat usein totutusta.

Autoilijan on myös hyvä tiedostaa, että autoilijoita koskevat määräykset muuttuvat kiihtyvällä tahdilla EU:nkin sisällä. Yksi esimerkki tästä ovat Euroopan eri maiden ympäristövyöhykkeet.

Ympäristövyöhykkeitä riittää

Parin kolmen viime vuoden aikana useissa Euroopan maissa on kiinnitetty kasvavaa huomiota

kaupunkikeskustojen ilmanlaatuun. Vain autot, jotka täyttävät kaupungin asettamat pakokaasuja koskevat normit, saavat ajaa alueelle. Valvonnan helpottamiseksi auton tuulilasissa tulee olla päästötasosta kertova ympäristötarra.

Automatkailijan kannalta on harmillista, että ympäristökieltojen vaatimuksissa on eroja saman maan eri kaupunkien välillä. Lisäksi autoilta vaadittavat ympäristötarrat vaihtelevat maakohtaisesti.

Esimerkiksi Saksan ympäristövyöhykkeillä kaikilta autoilta vaaditaan auton päästöluokan ilmaiseva tarra. Erotteluna on vain se, onko autossa bensiini- vai dieselmoottori. Vaikka dieselautot ovat saaneet päästökritiikkiä osakseen, uusimmat Euro6-normin vaatimukset täyttävät dieselit saavat ajaa kaupunkikeskustoihin.

Kirjassa valistetaan, että Ranskan kaupungeissa on kahdenlaisia ympäristövyöhykkeitä – pysyviä ja tilapäisiä. Vyöhykkeitä on tällä hetkellä Pariisissa, Grenoblessa, Lillessä, Toulousessa, Lyonissa, Strasbourgissa ja Rennesissä.

Aiempaa kattavampi opus

Suositun Autoillen Euroopassa -kirjan uusimman painoksen automatkailutietoa on monin osin päivitetty ajan tasalle. Kirjaan on myös lisätty ennen julkaisematonta mielenkiintoista tietoa monesta osa-alueesta.

Aiempaa laajemmin käsitellään tietoa ruuhkista, käydään läpi turvallisuusvinkkejä, kojelautakameroiden käyttöä sekä nestemäisiä polttoaineita ja muita käyttövoimia.

Uusina maakohtaisina aiheina kirjassa annetaan hyviä vinkkejä matkailuteistä, matkamuistoista sekä paikallisista ruokaperinteistä.

Muista kansainvälinen ajokortti

Autolla ulkomaille suuntaavan kannattaa tarkistaa kaikki auton asiapaperit, jottei matkan päällä tule pulmia. Suomesta autolla ulkomaille lähtevän tulee ottaa mukaan ajoneuvon alkuperäinen rekisteriote.

Omasta vakuutusyhtiöstä tai esimerkiksi Autoliiton nettisivuilta (www.autoliitto.fi) kannattaa tarkistaa, tarvitseeko kohdemaahan ottaa mukaan kansainvälinen todistus liikennevakuutuksesta eli niin sanottu vihreä kortti (green card). Vihreä kortti tulee esittää liikennevahingon yhteydessä sekä tarvittaessa rajaviranomaisille.

EU-maissa myönnetyt ajokortit ovat voimassa toisissa EU-maissa. Jotkut maat vaativat automatkailijalta kansainvälistä ajokorttia, jonka voi Suomessa hakea Autoliitosta.

Kortti maksaa 25 tai 35 euroa ja on voimassa 1 tai 3 vuotta. Autoliiton nettisivuilla on päivitetty lista eri maiden ajokorttimääräyksistä.

Varautumalla välttää ikävyydet

Kirja antaa monta kullanarvoista vinkkiä automatkalle valmistautumiseen. Niitä noudattamalla voi välttyä paitsi vaivalta ja hankaluuksilta myös turhilta maksuilta.

Jos autoilija ei esimerkiksi ole laisinkaan perehtynyt eri maiden sääntöihin ja määräyksiin, saattaa tulla ikäviä yllätyksiä. Maksamattomat moottoritiemaksut, kielletyille vyöhykkeille ajaminen tai vaikka jonkun varusteen puuttuminen autosta voi tulla kalliiksi, vaikka virhe perustuisikin vilpittömään tietämättömyyteen.

Sakkojen perusteet vaihtelevat

Esimerkiksi ylinopeudesta ulkomailla annettujen sakkojen määräytymisperusteet ja summat vaihtelevat huomattavasti jopa eri EU-maissa.

Myös periaatteet haltijavastuusta vaihtelevat maakohtaisesti.

Esimerkiksi Italiassa, Belgiassa ja Alankomaissa joutuu ajoneuvon haltijaksi/omistajaksi rekisteröintitodistuksessa merkitty henkilö vastaamaan ajoneuvolla tehdyistä liikennerikkeistä, vaikka haltija/omistaja itse ei olisi lainkaan ollut mukana ajoneuvossa rikkeen tapahtumahetkellä.

Maksa tiemaksu ajoissa

Maksamaton tiemaksu voi tulla kalliiksi. Moottoritien kamerajärjestelmä voi tunnistaa auton rekisterinumeron perusteella, ja auton omistaja saa jälkeenpäin kotiinsa korotetun tiemaksulaskun. Tällaisessa tapauksessa suositellaan pikaista maksamista, koska esimerkiksi 60 päivän kuluttua maksettava summa nousee huomattavasti.

Esimerkiksi Unkarin suuntaavan autoilijan on hyvä tietää, että tiemaksu on maksettava ennen moottoritielle ajamista joko huoltoasemalla tai netissä.

Monien maiden tiemaksuja perivät tieyhtiöt sekä lukuisten kaupunkien pysäköintiorganisaatiot

ovat antaneet jälki- tai rangaistusmaksujen perimisen brittiläiselle Euro Parking Collection plc:lle. EPC perii mm. Seuraavien maiden maksamattomia tiemaksuja: Irlanti, Unkari, Norja, Portugali ja Iso-Britannia. EPC:n laskut eivät siis ole huijauksia vaan perustuvat maksurästeihin.

Euro Parking Collectionin nettisivuilla on luettelo eri maiden viranomaisista ja organisaatioista, jotka ovat antaneet EPL:lle valtuudet toimia puolestaan.

Karavaanareille ja motoristeille

Autoillen Euroopassa -kirjan vinkit ja neuvot on laadittu myös siitä näkökulmasta, että matkailija ei aina suuntaa Eurooppaan henkilöautolla, vaan myös matkailuautolla tai -vaunulla, moottoripyörällä tai vaikkapa lentäen vuokratakseen ajoneuvon paikan päällä.

Pyöräilyn suosio lomilla kasvaa edelleen ja ne kulkevatkin helposti mukana, joten kirjasta löytyvät myös maakohtaiset polkupyöräilyä koskevat määräykset.

Teksti: Marko Jokela Kuvat: Moottorin arkisto ja Autoliitto