Liikenne | Uutinen | 20.4.2018

Paremmat renkaat – eteen vai taakse?

Erikuntoisten renkaiden sijoittelu auton alle ei ole makuasia. Autoliiton koulutuspäällikkö Teppo Vesalaisen ohje on yksiselitteinen: jos kesärengassarjassa on kaksi huonompaa, ne tulee laittaa eturenkaiksi.

Jaa artikkeli

Jos autossa on selkeästi kaksi kuluneempaa ja kaksi uudempaa rengasta, on parempien renkaiden paikka auton vetotavasta riippumatta auton takapäässä.

Vesalainen muistuttaa, että autolla on huomattavasti turvallisempaa törmätä nokka kuin kylki edellä.

Autoliiton koulutuspäällikkö neuvoo miettimään asiaa siltä kannalta, että kun autolla ajetaan vetisellä tieosuudella, lähtee auto vesiliirtoon ensin siitä päästä, jossa on huonommat renkaat.

– Mikäli huonommat renkaat olisivat takapäässä, vertautuisi auton käyttäytyminen siihen, että kuljettaja nykäisisi täydessä vauhdissa käsijarrusta, joka vaikuttaa takarenkaisiin. Jokainen tietää, mitä siitä seuraa: auto lähtee sivuluisuun.

– Jos taas huonommat renkaat ovat edessä, murtuu pito ensin etupäästä. Tällöin auto ei välttämättä käänny sinne, minne halutaan, mutta pysyy kuitenkin todennäköisemmin suorassa, jolloin auton hallinnan palauttaminen on helpompaa.

Vesalainen muistuttaa myös, että autolla on huomattavasti turvallisempaa törmätä nokka kuin kylki edellä.

Kuluta renkaita tasaisesti

Autoliiton Vesalaisen mukaan ihanne olisi, että auton rengassarja kuluisi tasaisesti, jolloin etu- ja takarenkaiden välille ei syntyisi olennaista pitoeroa.

Parhaiten rengassarjan tasainen kuluttaminen onnistuu vaihtamalla etu- ja takarenkaiden paikkaa säännöllisesti.

– Vähän ajavalla riittää, että tämä tehdään aina renkaiden kausivaihdon yhteydessä. Paljon ajavan on järkevää vaihtaa renkaiden paikkaa noin 8 000 kilometrin välein, Vesalainen neuvoo.

Näin toimien myös kaikkien renkaiden uusiminen tulee ajankohtaiseksi yhtä aikaa, jolloin alle saadaan taas uusi, tasalaatuinen rengastus.

Eroa korkeintaan millin verran

Asiantuntijoiden mukaan renkaiden kulumisero saa olla enintään 1 millimetriä, jota kuluneemmat voidaan siirtää taakse. Jos kulumiseroa on enemmän, huonommat takarenkaat ovat turvallisuusriski, koska auto voi kaarreajossa tai äkkitilanteessa joutua sivuluisuun takarenkaiden huonon pidon vuoksi.

Jos huonommat renkaat ovat takana, auton äkillinen yliohjautuvuus, sivuluisu ja perän heilahtaminen sivulle voivat yllättää kokeneenkin kuljettajan.

Varoitus vai yllätys?

Kun edessä on huonommat renkaat, vesikelillä auto pyrkii puskemaan (aliohjautumaan), ja renkaat voivat varoittaa kuskia pidon heikentymisestä. Huonommat renkaat takana eivät varoita vaan yllättävät: auto voi joutua sivuluisuun tai pyörähtää äkillisesti.

Kun edessä on kuluneemmat renkaat, kuskilla on edes jonkinlaisia mahdollisuuksia tiedostaa ajossa renkaidensa heikkouden vaikutus.

Yleisin autotyyppi, etuvetoinen auto pyrkii sutimaan lähdössä vesikelillä ja puskemaan kaarteessa. Liikkeellelähtö vesikelillä on hidasta ja vetisessä kaarteessa auto ei tahdo kääntyä vaan puskee, ohjattavuus tuntuu huonolta.

Kuski todennäköisesti tajuaa renkaidensa rajoitukset, hiljentää vauhtia vesikelillä ja ryhtyy miettimään uusien renkaiden hankintaa.

Vesikelillä kuluneemmat renkaat etuakselilla nousevat vesiliirtoon ja menettävät pitonsa ensin, jolloin kuljettaja tuntee tilanteen heti ohjauspyörässä ja yleensä älyää hidastaa nopeutta auton pysyessä suunnassaan. Tästä voi selvitä säikähdyksellä.

Törmäys keula edellä

Auton aliohjautuvuuden (puskemisen) vuoksi mahdollinen suistuminen tai törmäys tapahtuu keula edellä, jolloin auton keulassa olevat turvarakenteet, kuten törmäysenergiaa sitova keulaosa ja turvatyynyt suojaavat.

Kun pidon rajat ylitetään, kuluneilla eturenkailla tapahtuva puskeminen merkitsee, että auto suistuu tieltä keula edellä, mutta huonoilla takarenkailla auto voi pyörähtää yht’äkkiä sivuluisuun ja poikittain, mikä heikentää korin suojavaikutusta mahdollisessa kolarissa tai tieltä suistumisessa.

Eturenkaat jossain määrin ”auraavat tietä” takarenkaille, jolloin takarenkaille jää vähemmän vettä syrjäytettäväksi. Suoraan ajettaessa näin voi ollakin, mutta kaarreajossa ja väistössä etu- ja takarenkaat joutuvat osittain vetiselle ajouralle juuri silloin kun niiden pitoa eniten tarvittaisiin.

Etuvetoisten autojen takapää on myös yleensä kevyempi, mikä osaltaan lisää takarenkaiden alttiutta vesiliirtoon.

Auto yllättää kuskinsa

Jos taka-akselilla on huonommat renkaat, vesikelillä auto voi lähteä lapasesta aivan yllättäen vaikkapa liian suuren tilannenopeuden, vähäisen ajovirheen, kaarteen tai väistötilanteen vuoksi.

Kokeilu märällä Michelinin koeajoradalla Ranskassa Clermont Ferrand’ssa todisti tämän. Vertailussa oli mukana kolme autoa, yksi uusin renkain, toisessa kuluneemmat renkaat takana ja kolmannessa kuluneemmat renkaat edessä.

Kun edessä oli huonot, kuluneemmat renkaat, auto kiihdyttäminen vesikelillä oli takkuista etuvetoisen Volkswagen Polon pyrkiessä sutimaan. Kaarteissa huono ohjaustuntuma ja auton puskeminen antoivat kuskille selvän impulssin siitä, että renkaissa ei ole kunnolla pitoa.

Koeajoradalla huonommilla eturenkailla auto pysyi radalla juuri siksi, että eturenkaat varoittivat kuskia huonosta pidosta, kuski ajoi hitaammin: ajonopeudet kaarteissa jäivät 60 km/h tuntumaan.

Kun takana oli huonommat, kuluneemmat renkaat, äkillisen sivuluisun rajuus todella yllätti kokeessa.

Kuluneilla takarenkailla pito menetettiin useamman kerran yllättäen vetisen koeajoradan kaarteissa ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta ja auto suistui koeajoradan sivuun nurmikolle ajonopeuden ollessa kaarteessa noin 60 km/h.

Kun uudet renkaat olivat sekä edessä että takana, pystyi vetisen koeajoradan kaarteet ajamaan eleettömästi 75–80 km/h nopeudella.

Jaa artikkeli

Keskustelu