2.2.2017

Pääkirjoitus: Liikenneverkkoyhtiö meni, kysymykset jäivät

Vaikka liikenneverkkoyhtiö on toistaiseksi tönäisty visusti kaappiin, on varmaa, että se ponnahtaa vielä esiin. Ehkä hyvinkin nopeasti.

Kun liikenne- ja viestintäministeri Anne Bernerin liikenneverkkoselvitys vuodettiin julkisuuteen 18. tammikuuta, oli kärkenä autoveron poistaminen. Autovero piti poistaa kerralla ja kokonaan, mutta ei suinkaan heti vaan vasta vuoden 2018 alusta. Virallisessa julkistamistilaisuudessa ministeri Berner jatkoi autoverokärjellä. Se oli avain, jolla selvityksessä tavoiteltu liikenneverkkoyhtiö olisi saatu käyntiin.

Ikävää on se, että ilmiselvästi ministeriöiltä puuttuu täysin yhteistyö ja asioiden yhteinen valmistelu. Jos olisi kysytty ja jos olisi kuunneltu, valtiovarainministeriö olisi kyllä osannut kertoa, miten valtava vaikutus tällaisilla puheilla on suomalaiseen autokauppaan ja sitä kautta koko talouden kehitykseen. Tältä osin toki ministeriltä olisi löytynyt ihan omasta eduskuntaryhmästäkin kokeneita edustajia, jotka olisivat osanneet varoittaa.

Mutta kun ei näköjään kysytty. Tai ei ainakaan kuunneltu.

Tässä valossa ei ole lainkaan ihme, että ministeri perusteli liikenneverkon yhtiöittämistä pitkäjänteisyydellä ja valtion budjettivallasta irrottamisella.

Kaikki ministerin mainitsemat asiat pitkäjänteisyys mukaan lukien pystytään kyllä toteuttamaan nykytilanteessakin – jos halutaan.

Puolustusmenot on kyetty sopimaan parlamentaarisesti yli hallituskauden ulottuvilla linjauksilla. Yleisradion rahoituksessa päädyttiin budjetin ulkopuoliseen rahastoon, niin sanottuun Yle-veroon, jolloin tietty osa verotuloista on korvamerkitty juuri tähän tarkoitukseen.

Miksi liikenteen osalta ei kyetä vastaaviin päätöksiin? Miksei tieliikenteeltä kerätyistä verotuloista edes osaa voitaisi korvamerkitä tieverkon kehittämiseen?

Liikenneverkon yhtiöittäminen merkitsee väistämättä päätösvallan etääntymistä meistä tieverkon käyttäjistä. Niin kauan kuin tieverkon rahoituksesta päätetään budjetissa, päätöksiä asiasta tekevät meidän itse valitsemamme kansanedustajat. Liikenneverkkoyhtiön tarkoituksena oli päästä tämän budjettivallan ulottumattomiin.

Vaikka liikenneverkkoyhtiö on toistaiseksi tönäisty visusti kaappiin, on varmaa, että se ponnahtaa vielä esiin. Ehkä hyvinkin nopeasti. Siksi on aiheellista pohtia, mistä tässä kaikessa oikein oli kysymys meidän tienkäyttäjien kannalta.

Kun valtio tarvitsee rahaa, valtio ottaa lisää lainaa tai veroja korotetaan. Kun liikenneverkkoyhtiö tarvitsee rahaa, se ottaa lainaa tai korottaa maksuja. Mikä siis muuttuu?

Meillä kuluttajilla olisi tässä tilanteessa yhden sijasta kaksi tahoa, jotka keräävät meiltä rahaa. On poliittisten päättäjien saamattomuutta, jos näin tärkeä yhteiskunnallinen päätöksenteko on siirrettävä ulkopuoliseen yhtiöön, kun valitsemamme kansanedustajat eivät pysty tekemään päätöksiä ja hoitamaan heille osoitettua tehtävää. Lisää rahaa ei synny päätösvallalla kikkailemalla. Mikä siis oli liikenneverkkoyhtiön perimmäinen tarkoitus?

Oliko alun alkaenkin kysymys maakunnista ja niiden rahoituksesta, jota yritettiin ratkoa liikenneyhtiöhankkeen kautta?

Maakuntauudistus tulee vaikuttamaan liikenneväyliin ja niiden rahoitukseen. Suoraselkäiseen päätöksentekoon kuuluu kuitenkin rehellisyys kansalaisia kohtaan.

Hallituksen on nyt aika jatkaa liikenneverkon kehittämistä yhteistyössä. Selvityksessä oli paljon hyviä asioita, mutta huonon valmistelun vuoksi nekin jäivät nyt odottamaan uutta esiin nostoa.

Luetuimmat