Eila Parviainen

Pääkirjoitus: Autoilijan oppikoulu

Nopeusrajoitukset, ylinopeudet ja liikenneturvallisuus on kokonaisuus, joka lämmittää tunteita ja keskustelua aina. Hyvä niin, sillä liikenneturvallisuuden mahdollisimman hyvä tilanne on tietenkin meidän kaikkien tienkäyttäjien etu. Kaikkien edunmukaista on myös, että hyvään päämäärään tähdätään yhteisymmärryksessä ja yhteensopivilla toimintatavoilla.

Alkukesästä maa- ja vesirakennusalan etujärjestö Infra ry lähestyi mediaa tiedotusaineistolla, jolla haluttiin keventää autoilijoiden ja motoristien kaasujalkaa päällystystöiden kohdalla. Asvalttimiesten toiveet työmaiden nopeusrajoitusten noudattamisesta ovat enemmän kuin oikeutettuja. Nopeusrajoitus tietyön kohdalla on keskeinen osa tienrakentajan työturvallisuutta.

Infran tiedotteessa poliisin ja ELY-keskuksen edustajat yhdessä muistuttavat, että autoilijoilta ja muilta tienkäyttäjiltä on perusteltua odottaa tervettä harkintaa ja järkevää suhtautumista rajoituksiin, sillä päällystys on lyhytaikainen hidaste, jonka jäljiltä syntyy laadukkaita ja entistä turvallisempia teitä.

Tähän toiveeseen on tienkäyttäjänä helppo yhtyä.

Todellisuus yhdellä tärkeimmistä pääväylistämme lyö kuitenkin rajusti korville näitä tavoitteita. Heinä-elokuussa Helsinki–Lahti moottoritien pintaa on uusittu ahkerasti. Varsinainen pinnoitustyö on tehty järkevästi ilta- ja yöaikaan, jolloin häiriö liikennevirralle on kaikkein pienin. Mutta sen jälkeen ajatus on katkennut.

Kymmenien kilometrien mittainen pätkä moottoritietä saatiin päällystettyä ripeästi, mutta alennettu nopeusrajoitus tietyömerkkeineen jäi nököttämään tälle 27 kilometrin pätkälle ilman, että osuudella olisi tehty mitään töitä. Syynä alennettuun nopeusrajoitukseen olivat tässä tapauksessa puutteelliset ajoratamaalaukset. Suurimmalla osalla alueesta kyseessä oli vain toiselta puolen puuttuva reunaviiva. Sama menettely toistui myöhemmin Helsinkiin päin.

Viikkokausia jatkunut alennettu nopeusrajoitus muuttui nopeasti näkymättömäksi. Liikenne palasi pääosin entiseen totuttuun moottoritien nopeuteen alennetusta rajoituksesta piittaamatta.

Kun tienrakentaja kuuluttaa tienkäyttäjältä tervettä harkintaa, niin samaa voisi kohtuudella vaatia myös toisin päin. Miksi työtä ei voitu saattaa kerralla loppuun, jolloin nopeusrajoitus olisi voitu palauttaa ennalleen ripeämmin? Nyt lyhytaikaisesta hidasteesta tuli tienkäyttäjille viikkojen mittainen kiusa. Tienkäyttäjä reagoi tilanteeseen piittaamattomuudella: alennettu nopeusrajoitus menetti kunnioituksensa, kun se koettiin turhaksi. Päivittäisessä liikenteessä muutos näkyi päivä päivältä lisääntyvänä entiseen nopeuteen palanneiden autoilijoiden määränä. Yhä pienempi osa jaksoi sinnitellä rajoituksen mukaisesti. Oppi nopeusrajoituksen turhuudesta meni perille nopeasti.

Tienrakentajille ja töitä valvoville viranomaisille on nyt pakko syöttää takaisin heidän omia sanojaan. Pidetään työmaat lyhytaikaisina, suhtaudutaan järkevästi ja käytetään tervettä harkintaa. Kun liikenteelle aiheutuva häiriö minimoidaan ja työt saatetaan kerralla valmiiksi, myös tienkäyttäjä kokee toiminnan ja rajoitukset mielekkäänä. Se kasvattaa halua noudattaa nopeusrajoituksia jatkossakin.

12.9.2018 Eila Parviainen