Lukijavieras
Lukijavieras

Blogi: Suositus pyöräilykypärän käytöstä aiotaan poistaa – Outoa turvallisuuspolitiikkaa!

Tieliikennelakiuudistuksen luonnoksessa pyöräilijän kypärän käyttösuositus aiotaan poistaa. Outoa turvallisuuspolitiikkaa! Lakiluonnoksen perusteluissa todetaan muun muassa:

”Voimassa olevan tieliikennelain 90 §:n mukaan polkupyöräilijän ja polkupyörän matkustajan on ajon aikana yleensä käytettävä asianmukaista suojakypärää.
Säännöstä on arvioitu laajasti hallituksen esitystä valmisteltaessa, koska kypärä on tärkeä pyöräilijän suojavaruste. Selvitysten mukaan pyöräilyn terveyshyödyt ylittävät pyöräilyn riskit ja pyöräilevän ihmisen elinajanodote on selvästi korkeampi kuin ei-pyöräilevän.
Käyttösuosituksen poistaminen laista voisi tukea mielikuvaa pyöräilystä helppona, normaalina ja turvallisena liikennemuotona, joka ei vaadi erityistä pukeutumista tai henkilökohtaisia suojavälineitä. Se voisi lisätä pyöräilyn houkuttelevuutta.
Kypäräsäännöksen poistaminen saattaisi vähentää kypärän käyttöä, mikä todennäköisesti lisäisi päävammojen riskiä pyöräonnettomuuksissa. Toisaalta pyöräilyn uusilla suunnitteluperiaatteilla ja esitettävillä muilla säännösmuutoksilla pyritään selkeyttämään pyöräilyn järjestelyjä ja sen myötä tekemään pyöräilystä turvallisempaa.
Hallituksen näkemyksen mukaan suojakypärän käyttösuositus voitaisiin poistaa laista. Sanktioitu tai sanktioimaton kypärävelvoite estäisi käytännössä yhteiskäyttöpolkupyörien eli niin sanottujen kaupunkipyörien käytön. Kaupunkipyörien käyttö perustuu helppouteen ja spontaaniuteen.” 

Alan järjestöt, esimerkiksi Pyöräliitto ja Pyöräilykuntien verkosto myötäilevät lakiluonnoksen linjaa ja kannattavat kypärän käyttösuosituksen poistamista. Autoliitto on lausunut lakiehdotuksesta painokkaasti kantanaan, että pyöräilijän velvollisuus käyttää suojakypärää tulisi säilyttää ja sanktioida, jos vaihtoehtona on sen poistaminen valmisteltavasta tieliikennelaista.

Helsingin Sanomat lisäsi löylyä kypäräkeskusteluun 15.5.2017: Jutussa brittiläinen neurokirurgi Henry Marsh pitää pyöräilykypärää turhana. HS suitsuttaa Marshin mielipiteitä. Kyseinen ”herrasmiespyöräilijä” sanoo ajavansa päin punaisia, jos autoa ei näy.

Täytyy kyllä ihmetellä, mikä tekee punaista päin ajavasta pyöräilijästä Hesarin toimittajan mielestä herrasmiespyöräilijän? Punaista päin ajava voi aiheuttaa vaaratilanteen itselle ja muille. Vaikka autoa ei näy, risteyksen voi tulla takaa auto, jolla on vihreä nuolivalo kääntymiseen, jolloin punaista päin suoraan pyörätien jatkeella ajava pyöräilijä on törmäysvaarassa.

Hatarat perustelut

Mielestäni lakiluonnoksen laatijoiden perustelut ovat hatarat:

  • Lakimuutosta perustellaan hyvin laveasti kaupunkipyörien käytöllä. Kuitenkin kaupunkipyörät muodostavat koko Suomen pyöräliikenteestä hyvin pienen osan – ja ainoastaan kesällä.
  • Kaupunkipyöriä on tarjolla vain Helsingissä ja suunnitelmia on lisäksi Espoossa, Tampereella ja Turussa. On totta, että kaupunkipyörä otetaan käyttöön spontaanisti eikä kypärä ole aina mukana.
  • Mielestäni yleinen kypärän käyttösuositus tulee ehdottomasti säilyttää. Ehkä siihen voisi lisätä poikkeuksen kaupunkipyörien osalta?
  • Olen käyttänyt kypärää säännöllisesti vuodesta 1990 alkaen aina pyöräillessäni – lukuun ottamatta yhtä kertaa kun lainasin Helsingissä kaupunkipyörän.
  • Kypärän käyttöön tulee ajan myötä tottumus – aivan kuin turvavyön käyttöön autoillessa.
  • Kaupunkipyörä on poikkeus, se saatetaan ottaa käyttöön hetken mielijohteesta eikä kypärä ole silloin mukana.
  • Vuonna 1994 osallistuin Suomi pyöräilee –jotokseen, Kilpisjärveltä Helsinkiin -pyöräilyyn. Ikaalisten paikkeilla valtatien leveällä pientareella oli alamäessä teräväreunainen kuoppa, johon olin vähällä itsekin ajaa. Yksi pyöräilijä ajoi kuoppaan, lensi tangon yli, mutta säilyi hengissä vähin vaurioin –kiitos kypärän! Kypärä halkesi ja takapuoli oli sinisenä. Ilman kypärää olisi käynyt pahemmin. Onneksi tapahtumassa oli kypäräpakko!
  • On se vaan kumma, miksi se kypärän käyttö on niin vaikeaa. Tutkimuksin on todistettu, että kypärä on pelastanut ihmishenkiä ja sen puuttuminen taas aiheuttanut pahoja päävammoja ja kuolemia.
  • Kypärä on hyvä turvallisuusvaruste. Pyöräily ilman kypärää on turhaa riskinottoa. Onnettomuuden mahdollisuus on liikenteessä aina otettava huomioon, vaikka itse ajaisi kuinka varovasti ja ennakoivasti.
  • Liikenteen toinen osapuoli voi tehdä epähuomiossa tahattoman virheen, esimerkiksi häikäistymisen, näköesteen katveen tai muun havaintovirheen vuoksi. Ajoradalla, pientareella tai pyörätiellä voi olla yllättävä kuoppa tai vaikkapa hiekkaa asfaltilla, mikä voi aiheuttaa kaatumisen.
  • On myös varauduttava siihen, että osa liikenteessä olijoista ottaa riskejä ja tekee tahallisia virheitä. Niitä tekevät niin autoilijat, motoristit, jalankulkijat kuin pyöräilijät.
  • Esimerkki: Valoitta ajava pyöräilijä porhalsi pimeässä alikulkutunnelista alamäkeä suurella tilannenopeudella pyöräteiden risteykseen luottaen oikealta tulevan etuajo-oikeuteen. Vasemmalta tullut, väistämisvelvollinen pyöräilijä havaitsi valottoman pyöräilijän viime tipassa. Hätäjarrutus esti törmäyksen, mutta jarrutuksessa pyöräilijä oli vähällä lennähtää ohjaustangon yli tai kaatua.

Selvityksiä pyöräilykypärän käytöstä

Timo Lajunen, Jyrki Kaistinen ja Igor Radun: Pyöräilykypärän vaikutus pyöräilijän turvallisuuteen ja pyöräilyyn.

”Biomekaanisten tutkimuksien, tapaustutkimusten, tapaus-verrokkitutkimusten, ja epidemiologisten tutkimusten perusteella voidaan varsin yksiselitteisesti sanoa, että kypärä suojaa pyöräilijää pää- ja aivovammoilta sekä kasvojen yläosan vammoilta. Suojavaikutuksen voimakkuudesta eri onnettomuustilanteissa tosin ei ole yksimielisyyttä.

Nykyisten kevytrakenteisten pyöräilykypärien mahdollisista niskavammoja lisäävistä vaikutuksista ei ole tutkimusnäyttöä. Mikäli kypärän käyttöä arvioidaan vain sen suojavaikutuksen perusteella, pyöräilykypärän käyttöä tulisi lisätä kaikin keinoin.

Pyöräilykypärän käyttämisen vaikutuksesta riskinottoon on hyvin vähän tutkimustietoa. Näiden tutkimusten perusteella ei voida sanoa, että kypärä vaikuttaa pyöräilijän käyttäytymiseen riskiä lisäävästi. Myös riskikompensaatiolle päinvastaisia tutkimustuloksia on esitetty, joissa kypärää käyttävät pyöräilijät pyöräilevät turvallisemmin kuin kypärää käyttämättömät pyöräilijät.”

Liikennevakuutuskeskukseen (LVK) kuuluvan Onnettomuustietoinstituutin (OTI) selvitys:

”Meillä tehdään arvio kypärän turvavaikutuksesta kuolemaan johtaneiden onnettomuuksien tutkinnan yhteydessä, minkä lisäksi tutkitaan joitain pyöräilijän vammautumiseen johtaneita onnettomuuksia, mutta jälkimmäisistä ei voi sanoa juuri mitään otannan pienuuden vuoksi.

Eli pystymme vastaamaan vain kuolemien osalta. Niiden osalta luvut ovat seuraavanlaisia:

Lähtoaineistona on vuosina 2011-15 kuolleet pyöräilijät, kun sairaskohtauksia ja itsemurhia ei oteta huomioon (kypärän vaikutus näissä onnettomuuksissa on lähtökohtaisesti olematon).

Aineistossa on 92 kuollutta, joista 9 osalta turvalaitteen vaikutusta ei ole eri syistä arvioitu. Lopulliseksi tarkastelujoukoksi jää siis 83 kuollutta.

Heistä 19 käytti kypärää ja 64 ei.

Koska kaikki tarkasteltavat ovat kuolleita, heti kättelyssä nähdään, että 19 tapauksessa pyöräilykypärällä ei ollut vaikutusta. 64 kypärää käyttämättömästä 38 tapauksessa kypärä olisi eri todennäköisyydellä pelastanut kuolemalta, 26 tapauksessa se ei olisi auttanut.

Tutkimissamme vakavissa onnettomuuksissa kypärän vaikutus korostuu, koska törmäyksessä ajoneuvon kanssa pyöräilijä lähtee kaatumaan kohti ajoneuvoa ja lyö päänsä ajoneuvoon, minkä lisäksi osassa tapauksista pyöräilijä lyö päänsä vielä katuun laskeutuessaan ilmalennosta.

Pääosa (karkeasti ¾) vammautumiseen johtaneista onnettomuuksista on kuitenkin pyöräilijän yksittäisonnettomuuksia (pyöräilijä siis kaatuu omia aikojaan), joissa kypärän suojavaikutus riippuu törmäyksestä. Näissä yleensä raajavammat (ja ylävartalovammat) korostuvat, sillä kaatuva pyöräilijä ottaa käsillään vastaan. Tämän kappaleen tiedot ovat peräisin Tapaturmavakuutuskeskuksen luvuista (työmatkatapaturmista pyörällä).

Liikenneturvan tutkimuksen mukaan pyöräilykypärän käyttöaste oli viime vuonna 42 prosenttia.”

Puutteet tilastoinnissa vaikeuttavat loukkaantuneiden pyöräilijöiden määrän arviointia. Sairaalatilastojen ja väestöhaastatteluiden perusteella on arvioitu, että vuosittain loukkaantuu noin 30 000 pyöräilijää. Suurin osa poliisin tilastoista puuttuvista onnettomuuksista on pyöräilijöiden yksittäisiä kaatumisia tai suistumisia.

Henkilövahinkoja risteyksissä

Pääosa kuolemantapauksista on auton ja polkupyörän törmäyksiä.

Suurin osa poliisin tilastoista puuttuvista onnettomuuksista on pyöräilijöiden yksittäisiä kaatumisia tai ulosajoja syystä tai toisesta.

Pyöräilijän ja autoilijan välisissä törmäyksissä seuraukset ovat kuitenkin yleensä vakavammat kuin yksittäisonnettomuuksissa: pyöräilijän kuolemantapauksissa yli puolessa osallisena oli auto.

Yli 70 prosenttia pyöräilijöiden henkilövahingoista tapahtui risteyksissä- erityisesti kärkikolmiollisissa risteyksissä. Puolet henkilövahingoista tapahtui pyörätien jatkeella risteyksessä.

Näkemäesteet lisäävät huomattavasti onnettomuuden riskiä pyörätien ja ajoradan risteyksessä.

Kypärän käyttö kannattaa

Pyöräilijän menehtymisen aiheuttaa usein päävamma. Onnettomuustietoinstituutin mukaan vuosien 2013–2015 onnettomuuksissa kuolleista pyöräilijöistä kypärää ei käyttänyt 65 pyöräilijää. Kypärä olisi eri todennäköisyyksillä pelastanut heistä neljä kymmenestä (28).

Kypärän käytön suojaavuusvaikutusta arvioitaessa täytyy ottaa huomioon, että tähän aineistoon eivät tule ne pyöräilijät, jotka ovat pelastuneet kypärän käytön ansiosta.

Pyörällä kaadutaan ja kolaroidaan paljon useammin kuin tilastot kertovat. Ja vaikka seuraukset eivät ole kohtalokkaita, päänvammat voivat silti olla vakavia, kivuliaita ja hitaita paranemaan.

Valtaosa pyöräilyonnettomuuksista on yksittäisiä kaatumisia. Vakavampia on joka kymmenes onnettomuus.

Aikuisilla päävammat syntyvät useimmiten tiehen iskeytymisestä, lapsilla taas autoon iskeytymisestä. Päätäkin yleisemmin vammautuvat raajat, mutta päävammat ovat usein laadultaan vakavimpia.

Pää- ja aivovammojen riski pienenee eri tutkimusten perusteella kypärää käyttävillä.”

Turhaa vastakkainasettelua

Pyöräilykypärän käyttöön ja siihen liittyvään keskusteluun on masinoitu viime aikoina outoa, turhaa ja sensaatiomaistakin vastakkainasettelun retoriikkaa eri liikennevälineiden käyttäjien kesken.

Pyöräilykypärät yleistyivät jo 1990 –luvulta alkaen. Nyt keskustelu kypärän tarpeellisuudesta ja tarpeettomuudesta on jälleen kiihtynyt – tieliikennelakiuudistuksen luonnoksen vuoksi.

Keskustelu muistuttaa sitä, mitä käytiin autojen turvavöistä 1960-luvun loppupuolella. Turvavöiden käyttö nykyään hyväksytty itsestään selvänä turvallisuutta parantavana varusteena. Ihmettelen vain, miksi se pyöräilykypärän käyttö voi olla niin hankalaa?

Kun kypärään on tottunut, sen päähän laittaminen ennen pyörän päälle nousua on yhtä automaattista kuin turvavyön käyttö autoillessa.

Liikenne on yhteispeliä ja useimmat meistä käyttävät useita eri liikennevälineitä. Varsin moni meistä on sekä jalankulkija, pyöräilijä, autonkäyttäjä ja joukkoliikenteen käyttäjä. Lisäksi on melkoinen joukko mopoilijoita ja motoristeja ja muidenkin kulkuvälineiden käyttäjiä.

Uusimmat videot

Koeajo: Vatra T234D

Audi R8:n renkaiden vaihto, Blancpain GT Barcelona

Twitter

Autoliitto uusimmat

Artikkelit

Lausunnot

Instagram