Koeajo: luokkansa ainoa: Range Rover Evoque Convertible

Ainutlaatuinen ratkaisu, päitä kääntävän kaunis ja kookas ilmestys. Uusi Range Rover Evoque Convertible on kaikkea tätä. Hyvää: muotoilu, kattoratkaisu, vaihteisto, viimeistely, etuistuin. Huonoa: tilat takana, kiihtyvyyskyvyt, lisävarustelun hinta.

Range Rover Evoque Convertible on täysin turha ja juuri siksi hauska, rohkea ja ainutlaatuinen ratkaisu valmistajaltaan: luksuskatumaasturi avoautona. Juuri tällaista autoa on vaikea kuvitella tarvitsevansa, eikä samanlaista automallia löydy kilpailijoilta!

Evoquen matala kattolinja ja korkea vyötärölinja erottavat sen edukseen automassasta. Muotoilu myös häivyttää auton kookkautta.

Jouheva ja jämäkkä

Evoque ehti henkilöautomallina ensimmäiseksi, jonka automaattivaihteistossa on yhdeksän vaihtoehtoa. Vaihteisto toimii erinomaisesti: jouhevuudessaan se on parhaita kokemiani.

Voimaa on tarjolla laajalla kierrosalueella ja sitkeyskin tulee koeteltua. Kokonaismassaa autolla on kuitenkin lähes 2 500 kiloa. Se on paljon ja yli sata kiloa kovakattoista sisarversiota enemmän. Paino syö menohaluja. Kaksilitraisen dieselmoottorin tarjoama vääntö tuo ajoon vaivattomuutta ja jatkuva neliveto takaa etenemiskyvyt, mutta avo-Evoquen kiihtyvyys ei ole erityisen kerkeätä.

Toinen vaihtoehto keulille on kaksilitrainen bensiinimoottori, jossa on 60 hevosvoimaa enemmän tehoa. Kiihtyvyydessä nollasta sataan ero tarkoittaa 8,6 sekuntia vs. 10,3 sekuntia.

Painolla on syynsä. Ajaessa on helppo havaita, että avo-Evoque on rakenteeltaan jämäkkä – kaupunkimaasturiksi ja avoautoksi. Kaarreajossa ja suunnanmuutoksissa käy selväksi, ettei kori nuljuile. Kuljettajalle jää vahva luottamus auton käytökseen.

Kahdelle sopiva

Avo-Evoque on edukseen kahden hengen katu-uskottavana huomionherättäjänä, ei kuljetuskykyjensä vuoksi.

Takana tunnelma on vähintäänkin tyköistuva. Istuinasento on pysty ja ryhdikäs siinä määrin, että pidemmällä taipaleella asento käy tukalaksi. Jalkaterillä on erittäin niukat tilat. Taakse on hankalaa könytä kapeasta aukosta, vaikka etuistuin liikkuukin kiskoillaan sähköisesti istuimen kyljen kytkimestä. Onneksi siihen ulottuu myös takana istuessa.

Takakontti on vitsikkään matala. Sinne mahtuu vain golfbägi, mutta sehän voi riittää.

Huokaileva istuin

Punamusta nahka luo näyttävän sisustuksen. Etuistuimet ovat tyylikkäät, tukevat ja tarkasti säätyvät. Näyttö on aiempaa isompi ja selkeäkäyttöinen.

Sisäilme on viimeistelty. Käyttökytkimet toimivat moitteitta ja materiaalituntu on ylellinen.

Hierova istuin pitää ääntä, jota voisi kuvata tukahtuneeksi huokailuksi. Ääni on oikeastaan aika lystikäs eikä juuri häiritse, siihen kiinnittää huomion vasta auton seisahtuessa ja ajoäänten muutoin laantuessa.

Pysäköinti on pienoinen haaste. Peruutuskamera on ehdoton, sillä nälyvyys matalasta takaikkunasta on varsin rajoitettu.

Outo rapsahdus

Ripeästi kelautuvan rättikaton rakenneratkaisut ovat vaatineet pähkimistä. Toivottavasti kattomekanismi kestää vuosikausien käyttöä.

Taitavasti viimeisteltyyn premiumluokan autoon käydessä oudoksuttaa, että kehyksettömiä etuovia aukaistessa automaattisesti laskeutuvan etusivulasin yläreuna tapaa rättikaton reunaan. Rapsahdus myös heilauttaa sivulasia. Tämä on tuskin suunniteltua.

Varusteet maksavat

Avo-Evoquen saa edullisimmillaan 71 605 eurolla, jolloin konepellin alla on 150 hevosvoiman dieselkone.

Koeajetussa autossa on kaksilitrainen 180 hevosvoiman dieselmoottori. Koeajoauto on kuorrutettu lukuisilla lisävarusteilla, jotka nostavat autoyksilön kokonaishinnan hulppeaan 106 417 euroon.

Autossa on lisävarusteina muun muassa mukautuvat led-ajovalot, led-huomiovalot ja kulmavalot (1 300 e), polttoainetoiminen lisälämmitin (1 560 e) ja Black Design -paketti (3 610 e). Viimemainittu tuo erottuvaa tyylikkyyttä ulkonäköön kuten valojen ja etusäleikön mustat kehykset, mustaksi viimeistellyn pakoputken ja 20-tuumaiset mustat kevytmetallivanteet.

Lux-paketti käy kukkaron päälle 5 510 euron verran. Sillä saa mm. aktiivisen pysäköintiavustimen, kuolleenkulman ja risteävän liikenteen varoittimet, 13 kaiuttimen äänentoistojärjestelmän, kaistanpitoavustimen, automaattiset kaukovalot ja liikennemerkkien tunnistuksen.

Koeajettaessa käy ilmi, että tunnistus elää aika ajoin omaa elämäänsä keksimällä taajamassa nopeusrajoitukseksi 100 km/h.

Teksti: Marko Jokela Kuvat: Lauri Ahtiainen