Ajoneuvot | Moottoriurheilu | 9.9.2017

Mika Häkkinen: ”Ainahan kisaamaan tekisi mieli!”

Juttutuokiota kaksinkertaisen F1-mestarin kanssa ei voi jättää väliin, etenkään suomalaisen, joka sattuu käväisemään synnyinmaassaan. Mika Häkkinen on jättänyt kilpailemisen, mutta vauhtihalut ovat yhä tallella.

Jaa artikkeli

Vaaleatukkaisen hahmon Ahveniston moottoriradan varikkoalueella tunnistaa heti. Siinä hän on, ilmielävänä, toistaiseksi ainoa suomalainen formula ykkösten tuplamaailmanmestari.

Mika Häkkinen lopetti kilpaa ajamisen vuosia sitten, mutta ”eläkepäivillä” tuntuu riittävän tekemistä. Olemus on levollinen, rento ja hyväntuulinen – ja vaikka mies on nähnyt maailmaa, päällimmäisenä huokuu selkeä suomalaisuus.

Hämeenlinnassa Mika on promoamassa uusia Nokian Hakka -kesärenkaita, joiden kehitystyöhön hän otti osaa muun muassa Papenburgin radalla Saksassa.

Mika HäkkinenSiellä tuli testattua renkaiden pitokykyä jopa 250 km/h nopeuksissa, mutta tänään Ahvenistolla vauhti on pidettävä aisoissa – kyse kun on lehdistölle suunnatusta näytösajosta.

– Tietysti olisi kiva räpätä, mutta sitä riskiä ei viitsi ottaa, Mika naurahtaa.

Ahvenistolta Kymiringille

Ahvenisto on Häkkiselle tuttu rata jo nuoruusvuosista. Ensimmäisen kerran hän kilpaili täällä 18-vuotiaana Formula Fordilla vuonna 1987.

Viimeisen kerran hän muistaa olleen 2004. Tuolloin jo uraansa jäähdyttelevällä mestarilla oli allaan Porsche Carrera Cup Scandinavia -luokan peli.

– Se oli tosi makea kisa, nautin siitä sydämeni pohjasta. Ahvenisto on edelleen kiva rata.

Häkkinen ei ole vielä nähnyt livenä tuoreinta suomalaisareenaa Kymiringiä, mutta pitää ratahanketta lupaavana.

– Olen jutellut siitä useaan otteeseen (Kymiringin hallituksen puheenjohtajan) Kari O. Sohlbergin kanssa. Toivotaan, että projekti menee putkeen. Siellähän voi tehdä kaikenlaista kesä- ja talvitestiä ja raskaan liikenteen koulutusta, ja tarjonnan pitääkin olla monipuolista: sitä ei voi laskea pelkän kilpailemisen varaan, Mika muistuttaa.

Ahvenisto

Kuoleman porteilla

Mika Häkkinen eteni kansalliselta tasolta vauhdilla kohti maailman huippua.

Uran alkupuolen kohokohdiksi nousivat Englannin F3-mestaruus vuonna 1990 (jonka hän nappasi Mika Salon nenän edestä), nopea nousu formula ykkösiin kaudeksi 1991 (Lotuksella) sekä siirtyminen testikuskin kautta McLarenin kilpakuljettajaksi syksyllä 1993 (jolloin hän pääsi itsensä Ayrton Sennan tallikaveriksi).

Lupaava taival oli kuitenkin katketa kauden 1995 viimeisen osakilpailun, Australian GP:n aika-ajoissa. Äkisti tyhjentynyt takarengas sinkosi Mikan McLarenin päin Adelaiden radan betonimuuria – seurauksena hengenvaarallinen loukkaantuminen ja kuukausien kuntoutus.

Suomalaisella sisulla Mika kuitenkin raivasi itsensä takaisin tositoimiin. Hänet nähtiin McLarenissaan jo seuraavan kauden avauskisassa, joka ajettiin jälleen Australiassa, tällä kertaa Melbournen uudella katuradalla.

Kotikatsomoihin välittyi tällöin mielikuva hieman varovaisemman oloisesta Häkkisestä, mutta mies itse ei tätä välttämättä allekirjoita.

– Totta kai sellainen onnettomuus muuttaa ihmistä, aivan samalla tavalla kuin vakava sairastuminen ketä tahansa. Myös ikä ja kokemus saa ajattelemaan asioita toiselta kantilta, Mika analysoi.

Mika Häkkinen

Huippuhetkestä toiseen

Hänen mukaansa on mahdotonta sanoa miten F1-ura olisi jatkunut, jos Adelaiden onnettomuutta ei olisi tapahtunut.

Jossittelu on sitä paitsi aina jossittelua – vain tulokset muistetaan. 20 GP-voittoa, 26 paalupaikkaa, 25 kilpailun nopeinta kierrosta sekä vuosien 1998 ja 1999 mestaruudet ynnä hopeatila vuonna 2000 puhuvat puolestaan.

Kuten muistetaan, nuo kaikki kolme jännittävää MM-ratkaisua ajettiin Japanin Suzukan radalla, Suomen aikaa varhain aamulla. Hetket ovat jääneet ikuisesti mieleen.

Eräs hiuksia nostattanut tilanne nähtiin Belgian Spassa vuonna 2000, missä kertaalleen jo spinnannut Häkkinen ohitti kisan loppuhetkillä yhtä aikaa sekä kierroksella jääneen Ricardo Zontan että johtoasemassa ajaneen Michael Schumacherin. Ohitusta pidetään yhtenä F1-historian huimimmista, ja sitä seurannutta ykköstilaa Mikan makeimpana.

Mutta minkä voiton mestari itse nostaa ylitse muiden?

– Monaco 1998 oli paras kaikista. Kisaviikonloppu alkaa siellä jo torstaina, ja kun sen sai sunnuntaina päätökseen tuolla tavalla, fiilis oli aivan uskomaton, Mika viittaa ruhtinaskunnan kuuluisaan kisaan, jota hän johti paalulta suvereenisti aina ruutulipulle asti.

Testikilometrit uuvuttivat

Alkukaudesta 2001 Schumi karkasi tavoittamattomaan MM-johtoon, ja Häkkisen F1-taival alkoi muutenkin olla jo ehtoopuolella, vaikka sitä ei tuolloin yleisesti tiedettykään.

Syksyllä Häkkinen ilmoitti sitten jättävänsä formula ykköset kauden päätteeksi. Tilalle McLareniin istahti nuori suomalaislupaus nimeltään Kimi Räikkönen.

Mikä oli lopulta pääsyynä lopettamiseen – vauhtihan näytti edelleen olevan tallella?

– Testikilometrien määrä oli niin tolkuton. Kun siihen yhdisti kaiken pr- ja muun oheistoiminnan, jota oli ihan yhtä paljon kuin nykyäänkin, se oli yksinkertaisesti liikaa, Mika valottaa.

Testauksen määrä formula ykkösissä on sittemmin rajoitettu miltei olemattomiin. Olisiko Häkkinen jatkanut, jos ajamista olisi ollut lähinnä kisaviikonloppuisin, kuten tänä päivänä? Vastaus on nopea – ja yllättäväkin.

– Ehdottomasti olisin, kuuluu pöydän toiselta puolelta ilman epäröintiä.

Paluu F1-sarjaan oli silti lähellä: McLaren kosiskeli Mikaa takaisin riveihinsä kaudeksi 2006. Häkkinen harkitsi asiaa vakavasti, mutta päätti kuitenkin jättää tarjouksen väliin. Niinpä tuttua suomalaishymyä ei enää nähty Grand Prix -palkintopallilla.

Täysi tuki Bottakselle

Formula ykkösten jälkeen Häkkinen kilpaili DTM-ratasarjassa vuosina 2005–2007, minkä jälkeen hän ripusti ajohaalarit viimeisen kerran naulaan. Vieläkö mieli palaa radalle?

– Ainahan kisaamaan tekisi mieli. En sulje sitä mahdollisuutta edelleenkään pois, mutta se vaatisi uhrauksia ja aikaa. Fysiikkaa pitäisi treenata ja painoa pudottaa, eikä sitä viitsi tehdä yhden kilpailun takia. Pitää myös muistaa, että vaikka ajotaidot ovat tallella, iän myötä reaktiot hidastuvat. Mutta kyllähän se hauskaa olisi!

F1-kokemuksiaan hän hyödyntää uusimman suomalaistoivon, Valtteri Bottaksen taustajoukoissa. Mika kun on tukenut nastolalaisen uraa jo pidemmän aikaa.

– Uran tuossa vaiheessa on ensiarvoisen tärkeää antaa henkistä tukea, johon kuljettaja voi nojata. Se myös motivoi häntä. Valtterin kausi on edennyt suurenmoisesti, ja olen todella iloinen hänen puolestaan. Hän on tehnyt kovasti töitä ja päässyt hienosti sisään Mercedeksen tiimiin.

Bottaksen tavoitteista Mikalla ei ole pienintäkään epäselvyyttä.

– Valtteri ei ole mukana sarjassa vain siksi, että hän saa olla formula ykkösissä, vaan hän haluaa voittaa maailmanmestaruuden. Uskon, että tuollaisella asenteella niin myös tapahtuu. Hanaa vaan ja kaasu pohjaan, kyllä se siitä, Mika virnistää tutuksi tulleeseen tapaansa.

Jaa artikkeli

Keskustelu