Maalipinnan kiillotus: kiillotuskoneita on erilaisia

Ennen maalipinnan kiillotukseen ryhtymistä on hyvä perehtyä työvälineisiin. Perehdymme kahden yleisimmän kiillotuskonetyypin vahvuuksiin ja heikkouksiin.

Moottorin maalipinnan kiillotusta käsittelevän juttusarjan avausosa kertoi, mistä kiillotuksessa ylipäänsä on kyse. Ennen syvempää perehtymistä kiillottamiseen on syytä tutustua välineisiin, joista tärkein on kiillotuskone.

Kiillotuskoneen valinta kannattaa tehdä tiedostaen eri konetyyppien vahvuudet ja rajoitteet. Valitettavasti täydellistä kiillotuskonetta ei ole olemassakaan. Kiillotuskoneiden raamit ja rajoitteet eivät riipu pelkästään koneen hinnasta tai laadusta, vaan myös valitusta konetyypistä.

Kiillotuskone on usein kalleimpia autonhoidon yksittäishankintoja heti painepesurin jälkeen. Jopa useiden satojen eurojen rahallinen panostus on syytä perustaa huolelliselle pohdinnalle. Hankintaan on olemassa edullisiakin vaihtoehtoja, mutta niihin palataan ensi viikon jutussa.

Erilaisia koneita

Kiillotuskoneita on erilaisia, ja niin on myös koneiden toimintatapoja. Kaksi pääryhmää ovat suoravetoiset kiillotuskoneet ja epäkeskokiillotuskoneet. Toimintatapa vaikuttaa käyttöön, eli kiillotustekniikkaan. Myös samaan toimintatapaan pohjautuvat koneet voivat olla hyvin erilaisia riippuen muista ominaisuuksista.

Kärjistäen voisi väittää edullisimmista suoravetoisista koneista puuttuvan riittävän alhainen kierroslukualue sekä eräänlainen vakionopeudensäädin. Halvimmat epäkeskokoneet taas ovat usein tehottomia, jolloin niillä ei saa paljon aikaan. Usein vahauskoneina myytäviä, kiillotusliinahupulla peitettäviä, laitteita ei kannata edullisesta hinnasta huolimatta edes harkita. Niille ei ole mitään järkevää käyttöä.

Perinteinen suoravetoinen

Suoravetoinen kiillotuskone (englanniksi rotary) on edelleen yleisin konetyyppi. Laikka pyörii tällaisessa samalla tapaa, kuin vaikkapa kulmahiomakoneessa. Sitä voi pitää samaan aikaan perinteisenä ja toisaalta jopa vanhanaikaisena yksinkertaisen toimintatapansa vuoksi. Se on kuitenkin edelleen tehokkain kone naarmunpoistoon.

Tämä johtuu siitä, että suoravetoisessa koneessa laikka pyörii paikallaan saman akselin ympäri, ellei käyttäjä liikuta konetta. Tästä syystä se kehittää nopeasti lämpöä yhteen pisteeseen. Lämmin, tai jopa kuuma, maali- tai lakkapinta on helpommin työstettävissä. Samasta syystä suoravetoisella koneella on helpompi saada aikaan vahinkoa polttamalla lakka tai kuluttamalla se puhki.

Laadukkaalla suoravetoisella kiillotuskoneella on käytännössä kaksi äärimmäisen tärkeää vaatimusta, joista edullinen kone suoriutuu vain harvoin kunnialla. Ensimmäisenä koneen alhaisin käyttökelpoinen kierrosluku tulee olla mielellään noin 700 minuuttikierrosta tai vähemmän. Toiseksi koneen tulee pitää tämä, tai mikä tahansa muu valittu kierrosluku, tasaisena riippumatta käyttäjän koneelle antamasta paineesta.

Jälkimmäisen näistä mainituista tehtävistä hoitaa eräänlainen vakionopeudensäädin, jota edulliseen koneeseen ei välttämättä ole varaa sisällyttää. Alhainen kierrosluvun alaraja erottaa auton maalipinnan kiillottamiseen tarkoitetun koneen muista kiillotuskoneista. Kierroslukualueen toinen pää on eri asia - vielä ei ole tullut vastaan konetta, jonka maksimikierrosluku ei riittäisi auton kiillottamiseen.

Epäkeskeisesti maltilla, mutta kiiltoa

Toinen kiillotuskoneiden pääryhmä ovat epäkeskokoneet (englanniksi eccentric). Näitä yhdistää pyörivän kiilloituspään epäkeskoliike, mutta niitäkin on erilaisia. Yleisesti epäkeskokiillotuskoneet jaetaan kahteen ryhmään: vapaasti pyöriviin ja pakotettuihin epäkeskokoneisiin.

Vapaasti pyörivä epäkeskokone ei pyörittää itse laikkaa ollenkaan. Pyöriminen tapahtuu pakottamalla talla, eli kiillotuslaikan kiinnitystausta, joidenkin millimetrien kokoiselle ympyräradalle. Se aiheuttaa laikalle pyörimisliikkeen. Tavoite olisi pitää laikka pyörimässä hitaasti oman akselinsa ympäri. Liian kovaa painamalla laikan pyörivä liike pysähtyy, jota halutaan välttää.

Pakotetussa epäkeskokoneessa laikan pyöriminen seuraa epäkeskoliikettä. Mekaniikka on usein toteutettu hammasrattailla. Toteutuksesta johtuen työstävä liike pysyy käyttäjän valitsemana koneelle annettavasta painosta riippumatta. Tästä syystä painetta voidaan hyödyntää työstön tehostamiseksi. Pakotettu on tästä johtuen vapaasti pyörivää epäkeskoa voimakkaampi kiillotuskone.

Suoravetoinen kiillotuskone on näitä molempia tehokkaampi, mutta epäkeskokoneilla on huomattavasti helpompi saada aikaan moitteeton viimeistely. Erittäin hankalilla maalipinnoilla ero saattaa olla jopa ratkaiseva.

Epäkeskoliikkeestä johtuen pinnan ylikuumeneminen ei ole ongelma. Yhdistettynä helpompaan viimeistelyyn epäkeskokone soveltuu suoravetoista paremmin yksin harjoittelevalle aloittelijalle. Epäkeskoliikettä vatkaava talla kolhii kuitenkin helposti vahingossa ovenkahvoja tai muita alueita, joten riskit vahingon aiheuttamiseen ovat silti olemassa. Kiillotettaessa tulee olla aina huolellinen.

Teksti ja kuvat: Henri Posa