Maailman paras kanta-asiakasetu: 1962 Ferrari 400 Superamerica

Vapiskaa leimakortit ja paistinpannut, Ferrarin kanta-asiakkuuseduilla kaapataan koko huutokauppa.

Pisteet, bonukset ja pinssit ovat ihan kivoja kanta-asiakkuusetuja, mutta Ferrarilla oltiin askel edellä jo 1960-luvulla. Superamericat ja Superfastit luotiin lähes varta vasten yhtiön toistuvia asiakkaita varten, jotka merkkiuskollisuudellaan ja merkittävällä varallisuudellaan olivat ansainneet paikan valmistajan auringon alla. Eikä Ferrari tietenkään autoja ilmaiseksi tarjonnut, kunhan tehtaan ystäville tarjottiin mahdollisuus ostaa jotain erityistä. Tähän tilaisuuteen tarttui Erwin Goldschmidt vuonna 1962.

Goldschmidt oli sangen tyypillinen Ferrarin kanta-asiakas ja juuri sopiva omistaja Superamericalle. Saksalaisen pankkiirin poika otti kaiken irti siitä, että perhe oli paennut Saksasta Yhdysvaltoihin vuonna 1933. Sodan jälkeen hän jahtasi vuosikymmeniä taideaarteita, jotka natsit olivat vääryydellä myyneet perheen mittavasta taidekokoelmasta. Taideteosten palautuessa ne päätyivät usein myytiin Sotheby'sin huutokauppatalon kautta uusille omistajille, joten ei ihme, että autourheilijan nimi tunnettiin Ferrarilla.

Joulukuussa 1962 Goldschmidtit lomailivat huikeasta tiestöstään tunnetussa Sveitsin Davosissa, joten oli luontevaa järjestää auton toimitus sinne. Ferrarin tehdaskuljettaja ajoi auton paikalle Modenasta. Tarkasti tilattu auto sisälsi esimerkiksi kilpailutyyliset peitetyt ajovalot sekä etupenkkien väliin asennetun satulaistuimen perheen lapsia varten. Goldschmidtin tilaamien erikoisvarusteiden lisäksi autosta löytyi useampi tanko hänen lempisalamiaan, kiitoksena Enzo Ferrarilta. Perhe sisäänajoikin autoa Euroopan lomallaan noin 2 100 kilometriä, jonka jälkeen auto huollettiin tehtaalla ennen sen toimittamista Yhdysvaltoihin.

Euroopassa 400 Superamerica, korinumeroltaan 3949 SA, oli tullut tunnetuksi jo aiemmin. Hyvillä varusteilla tilattu auto oli esillä Torinon autonäyttelyssä vuonna 1962 Pininfarinan osastolla, sillä olivathan kovakattoiset pitkän akselivälin Superamericat klassisen muotoilutalon valmistamia. Auto myös esiintyi Pininfarinan lehdistökuvissa ja päätyi siten kuvitukseksi useaan Ferrari-julkaisuun.

Myöhemmin kirkkaanpunainen Ferrari entisöitiin uudelleen siniseksi, joskin väri valittiin huolella Pininfarinan aikakauden katalogista. Samassa yhteydessä musta nahkasisustus vaihdettiin ruskeaan, mutta esimerkiksi Goldschmidtien tilaama satulaistuin jätettiin autoon. Restauroinnissa kiinitettiin huomiota alkuperäisten paneeleiden säästämiseen ja osien alkuperäisyyteen. 3949 SA onkin yksi parhaista Ferrari 400 Superamericoista, erityisesti kun huomioidaan, että vain 18 valmistettiin coupe aerodinamicona.

Upean auton lisäksi 400 SA:n kauneus oli myös sisäistä. Nelilitrainen V12-moottori oli varustettu kolmella Weberin kaasuttimella, nelivaihteisella manuaalivaihteistolla ylivaihteen kera sekä levyjarruilla. Äänestä piti huolen SNAP-pakoputkisto. 340 hevosvoimaa ulvovaa italialaista kaasutinkonetta laittaa koreimmankin auton ulkoiset arvot koville.

Hyvällä historialla varustettuna upea Ferrari kaappasikin RM Sotheby'sin Amelia Islandin huutokaupan nimiinsä. Lopulta auton sai omakseen 4,4 miljoonalla dollarilla (noin 3,9 miljoonaa euroa), ollen huutokaupan kallein auto. Eikä ihme. Hintahan ei välttämättä ole edes korkea kun miettii, miten paljon Enzo Ferrarin suosioon pääseminen on maksanut aikoinaan.

Lähde: RM Sotheby's, kuvat: RM Sotheby's / Patrick Emzen