Ajoneuvot | Autonhoito | 7.4.2018

Kumihanska suojaa kätesi autonhoidolta

Kumihanska on autonhoitopuuhissa tarpeen estämään käsien kuivumista ja ihovaurioita. Kertakäyttökäsineitäkin on erilaisia ja valinnalla on merkitystä.

Jaa artikkeli

Sormenpäiden iho halkeilee, kämmenselkää kirvelee ja kynnenaluset ovat täynnä likaa. Joillekin nämä ovat positiivinen merkki tehdystä työstä ja toisille ärsyttävä lieveilmiö. Kumihanska auttaa näihin kaikkiin ongelmiin.

Omasta kehosta huolehtiminen on arvokasta ja tärkeää. Suojavarusteet eivät suinkaan ole turhaa hössötystä. Voimakkaiden kemikaalien kanssa työskennellessä on syytä suojautua ja tämä ulottuu myös autonhoitoon. Autonhoitotuotteiden kyljestä löytyy useita erilaisia varoitustekstejä joita on syytä noudattaa.

Varoitusmerkinnät

Autonhoitotuotteiden varoitusmerkintöjä on hyvä tarkastella ennen käyttöä. Kumihanskojen käyttöä kannattaa harkita niiden mukaan.

Eräs autonhoitotuotteiden yleisistä varoituksista on ”ärsyttää ihoa”, joten käsien osalta suojaudutaan käyttämällä kumihanskoja. Näissäkin on eroja. Autonhoitotuotteet saattavat liuottaa tiettyjä kumihanskoja, joten tarkkana on oltava.

Kumihanska käytössä

Esimerkiksi vanteita pensselimäisellä välineellä, eli brushilla, pestessä kumihanska on erinomainen estämään vahvojen kemikaalien roiskumisen kädelle. Samalla kädet pysyvät miellyttävästi puhtaana. Vanteille käytettävistä kemikaaleista muun muassa kaikki vahvat hapot ja emäkset ovat pahasta iholle.

Brush

Esimerkiksi vanteita brushilla puhdistettaessa kumihanskat ovat kätevät kourassa.

Haitallisia kemikaaleja on paljon eivätkä ne rajoitu vanteidenpesuun. Ennen autonhoidon aloittamista on suositeltavaa vilkaista käytettävien tuotteiden pakkausselosteita. Varoitusmerkintöjen löytyessä on hyvä kaivaa kumihanska käteen.

Pesukinnasta auton tai vanteiden pesuun käytettäessä vettä pääsisi lähes väkisinkin kumihanskan ja käden väliin, joten siihen kumihanska ei oikein sovellu. Toisaalta ainakin autoa käsin pestessä kemikaalit ovat tavallisesti pH-arvoltaan neutraaleja eivätkä siten ärsytä ihoa. Näin suojautumistarvekaan ei ole samanlainen.

Vinyylikäsine

Käsien suojaaminen ihon kuivumista vastaan kiillotuksen aikana onnistuu vaikkapa vinyylikäsineillä.

Mikrokuituliina imee kaiken rasvan auton maalipinnalta, mutta siksi se tekee saman myös iholle. Tämä kuivattaa ihoa nopeasti, joten esimerkiksi autoa kiillottaessa kumihanskojen käyttö on suositeltavaa – etenkin koska kiillotusaineiden sisältämät liuottimet tekevät iholle aivan samaa.

Eikä kumihanskojen käyttöä tarvitse rajoittaa pesuina, kiillotuksina ja suojauksina ymmärrettävään autonhoitoon. Myös auton huoltotehtäviin on järkevää harkita kumihanskoja. Monet niissä töissä käytettävät kemikaalit ovat vähintään yhtä haitallisia iholle.

Kumihanskat

Ylhäällä arvokkaat Black Mamba -nitriilikäsineet ja alhaalla edulliset Iisi -vinyylikäsineet.

Nitriilikumi ja vinyyli

Tavallisimmat kumihanskoina tunnettavat kertakäyttökäsineet valmistetaan joko nitriilikumista tai vinyylistä. Edullisemmat näistä ovat useimmin vinyyliä. Se ei kestä kaikkia kemikaaleja, joita autonhoitokäytössä tapaa.

Vaikka myös nitriilikäsineet myydään kertakäyttöisenä, niin laadukkaat sellaiset voi hyvin käyttää useampaankin kertaan. Käytetty nitriilikäsine kannattaa kääntää käytön jälkeen ympäri, jotta se kuivuu hiestä. Näin se on kuivuttuaan ympärikääntämistä vaille valmis uusiokäyttöön.

Kumihanskojen erot

Kumihanskoissa on eroja. Vasemmanpuoleinen nitriilikäsine kestää merkittävästi ohutta vinyylikäsinettä (oik.) vahvempia kemikaaleja ja kovempaa käyttöä.

Tärkeimpänä erona nitriilikäsine sietää useampia vahvoja kemikaaleja. Tästä johtuen laadukas nitriilikäsine saattaa olla parempi vaihtoehto, varsinkin kun se istuu usein paremmin käteen. Kertakäyttöinen käsine on ympäristön kannalta huonompi kuin useampaa käyttöä kestävä vaihtoehto.

Pihi ajattelee myös käyttökustannusta. Ostohinnaltaan kalliimpi käsine tulee muutaman käyttökerran myötä halvemmaksi kuin edullisempi kertakäyttöinen. Laatuun kannattaa siis panostaa yllättäen jopa kumihanskoissa.

 

Teksti ja kuvat: Henri Posa

 

Jaa artikkeli

Keskustelu