Koeajo: Mini Countryman Cooper D – minimäistä menoa koko perheelle

Tilat ja tyylikkyys ovat toisen sukupolven Countrymanin vahvuus. Hyvää: Tilat, laaja mallisto, sisätilojen tyyli. Huonoa: Ohjaus, vaihteensiirto.  

Vaikka Countrymanin kokoisen auton kutsuminen Miniksi lähestyy ironiaa, on katumaasturi veikeä ilmestys katukuvassa. Onneksi ulkomitat näkyvät sisätilojen avaruutena, joten Mini Countryman tarjoaa matalamman Clubmanin ohella mainion vaihtoehdon Miniin ihastuneille, joiden perhekoko on vuosien myötä kasvanut ohi kaksiovisesta pikkuautosta.

Etuistuimille on helppo laskeutua, ja keskimittaisen kuljettajan takana istuu väljästi ja ryhdikkäästi. Lisärahalla takaistuimiin saa pituus- ja selkänojan kallistuskulman säädön. Tavaratila on peruskokoinen, joten suurperheen farmariautoa Countrymanillä ei korvata.

Hieman pullahtaneen ulkokuoren veikeä muotoilu jatkuu sisätilojen yksityiskohtiin asti. Löytyy kromia, hohtava rinkula keskinäytön ympärillä, hauskoja vanhanaikaisia vipukatkaisimia ja läpivalaistuja listoja. Etuistuinten niskatukiin ommellut Union Jackit ovat hieno tapa muistuttaa juurista, vaikka Countryman valmistetaankin Hollannissa.

Tavallinen perheauto

Riemuisa tyyli on kuitenkin kuorrutetta, pinnan alta paljastuu tavallinen perheauto.

Auton ajettavuudessa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta BMW-konsernia vaivaava tunnoton ohjaus vie ajosta riemukkuuden.

Ilkeästi sanoen ohjaustunnon sijaan sormenpäät aistivat muhkean ohjauspyörän kautta vain dieselmoottorin hennon värinän. Ohjaus on kyllä välitetty varsin nopeaksi ja auto vaihtaa korkeuteensa nähden hanakasti suuntaa. Perusurheilullinen alusta on tehtäviensä tasalla, joten potentiaalia oikeasti hauskaan ajokokemukseen olisi. Käytökseltään nelivetoinen auto vaikuttaa tasapainoiselta, nelivedon kytkeydyttyä jopa hivenen yliohjaavalta. Valitettavasti nelivedon lisähinta on peräti 3 700 euroa.

Mielummin automaattina

Koeajettua Cooper D -yksilöä vauhdittaa kaksilitrainen dieselmoottori, jonka 150 hevosvoiman huipputeho riittää vaivattomaan etenemiseen arjessa. Ilotteluun tehot eivät riitä, joten suorituskykyä kaipaavien kannattanee valita 40 hevosvoimaa tehokkaampi Cooper SD tai bensiinikäyttöinen versio.

Malliston lippulaivana toimii 231 hevosvoimainen John Cooper Works, tosin 224 hevosvoimainen ladattava hybridi Cooper S E ALL4 on kustannustietoisen menomalli.

Koeajoauton manuaalivaihteiston sijaan kannattaa harkita automaattia. Ajatuksena manuaali sopii tyyliin, mutta kankea vaihteensiirto ja sivuttaissuuntaan liikuttaessa värisevä vaihdekeppi eivät tuo ajokokemukseen lisänautintoa, josta automaattivaihteistolla jäisi paitsi.

Onneksi Countrymanin mallivalikoima on hyvin joustava, joten sopivan moottorin perään voi vapaasti valita haluamansa vaihteiston tai vetotavan.

Kokonaisuutena suhtautuminen Countrymaniin riippuu paljon siitä, mitä autolta hakee. Ensimmäisistä BMW-ajan Mineistä tuttua ajamisen iloa se ei tarjoa, mutta minimäistä designiä perheautosta etsivälle se tarjoaa mainion vaihtoehdon.

Katso myös bensiinimoottorisen Countrymanin ensikoeajo!

Teksti ja kuvat: Lauri Ahtiainen