Koeajo: ladattu ja päivitetty – Lexus NX 300h

Lexus NX 300h uudistettiin, mutta paljon jäi ennalleenkin. Hyvää: vaivaton hybridivoimalinja, sisätilat. Huonoa: ergonomian yksityiskohdat, viivyttelevä neliveto.

Lexuksen katumaastureista vähemmän suuri, NX 300h, esiteltiin alun perin vuonna 2014. Nyt mallille tehtiin kevyt päivitys, jonka havaitsee parhaiten keulan muuttuneiden ilmanottoaukkojen sekä modifioitujen ajovalojen perusteella.

Sisustuksessa suuret linjat ovat ennallaan. Korkea keskikonsoli jakaa etumatkustajat omiin lokeroihinsa, ja istuimet tarjoavat oivallisen tuen. Ohjauspyörän etäisyyssäätö tosin on rajallinen; näillä eväillä ratti jää hieman liian kauas kuskista.

Tärkein muutos kojelaudassa on aiempaa isompi keskinäyttö. Aiemmin sen halkaisija oli kaikissa malleissa 7 tuumaa, nyt varustelusta riippuen joko 8 tai 10,3 tuumaa. Samalla automaatti-ilmastoinnin nappulaviidakko on entistä harvempi.

Sähäkkä säädin

Auton muita toimintoja ohjaavaa kosketuslevyä rannetukineen on hieman suurennettu. Käyttö ei ole aivan sulavaa, sillä levyn osoitin pomppii näytöllä turhan hätäisesti. Syvällisemmät säätötoimenpiteet on siis syytä tehdä auton ollessa pysähdyksissä.

Lisävaivaa tuottaa vain 5 km/h portain säädettävä mukautuva vakionopeudensäädin, joka kaiken lisäksi reagoi moottoritiellä liian aikaisin ohitettaviin autoihin. Tikkumainen käyttövipu ohjauspyörän alla on sentään kätevä käyttää.

Myös puheentunnistuksen nappula ratin vasemmassa puolassa on herkkä vahinkopainalluksille. Näiltä osin on käynyt kuten kasvojenkohennuksissa monesti: aivan kaikkia epäkohtia ei enää ole viitsitty lähteä mallin elinkaaren lopulla korjailemaan.

Tekniikka tuttua

Vaikka Lexus on ryhtynyt kutsumaan autojaan markkinointihenkisesti ”itselataaviksi hybrideiksi”, tekniikassa mikään ei ole muuttunut. Voimalinjan muodostavat etuakselia liikuttavat bensakone ja sähkömoottori sekä taka-akselia pyörittävä toinen sähkömoottori.

Perinteistä nivel- eli kansanomaisemmin kardaaniakselia ei siis autossa ole. Saatavilla on myös etuvetoinen perusversio yhdellä sähkömoottorilla.

Suorituskykyyn sopivat samat sanat kuin useimpiin muihinkin Lexuksiin: ei räjähtävää, mutta vaivatonta ja helposti annosteltavaa. Koska sähkömoottoreissa on suhteessa runsaasti potkua, ei polttomoottorin tarvitse normaaliajossa juuri ahdistua.

Talvella takkuisaa

Neliveto ei, pitkälti toteutustavastaan johtuen, ole talven liukkailla niitä sulavimpia tai vikkelimpiä. Etupyörät lyövät ensin hetken aikaa joutavaa ennen kuin takaveto astuu peliin, ja ajonvakautuskin pyrkii omalta osaltaan katkomaan menoa.

Alusta, jota on faceliftin yhteydessä hienosäädetty, on hieman pintakova ja melutasokin vaikuttaa herkältä tienpinnan laadun vaihteluille: joskus mennään melkein sukkasillaan, useimmiten kuitenkin tavanomaisemman jyrinän saattelemana.

Takapenkillä riittää väljyyttä pidemmällekin, mutta korkealle sijoitettu lattia heikentää reisitukea merkittävästi. Myös tavaratilan pohja on korkealla, mutta toisaalta se mahdollistaa tasaisen laajennuksen matkustamoon. Suksiluukku jää tosin toivomuslistalle.

Kilpailijoiden kurimuksessa

Tämänkokoisissa premium-luokan katumaastureissa on tapahtunut viime aikoina poikkeuksellisen paljon. Uutta mallia on esitelty niin Alfa Romeon, Audin, BMW:n, Jaguarin, Mercedes-Benzin kuin Volvonkin suunnilta.

Kivikovassa seurassa Lexus ei aivan tunnu kaikilta yksityiskohdiltaan pärjäävän, mutta omaleimainen valinta japanilaismaasturi epäilemättä edelleen on – etenkin hybridivoimalinjallaan tässä turbodieselien luvatussa luokassa.

Teksti: Jussi Saarinen Kuvat: Roman Razinkov

Lisätietoja: www.lexus.fi/nx