Koeajo: Kia Picanto – pienokainen löysi tyylinsä

Ei vain meikkipeilin tähden. Hyvää: Ulkonäkö, tilat, ajettavuus, mitat ennallaan Huonoa: perusmoottori vaatii työskentelyä

Kolme vierekkäin pysäköityä Kia Picanto -sukupolvea kertovat korealaismerkin tarinan.

Ensimmäinen ja vanhin on varsin kolhosti muotoiltu. Se edustaa vielä aikakautta, jolloin korealaiselle auto-osaamiselle vielä vitsailtiin.

Toinen sukupolvi toi suuren käänteen. Opettelut oli tehty ja Euroopan automaku ymmärretty. Syntyi auto, joka näytti pikkuautoluokan suosikkien keskiarvolta. Turvallinen muotoilu, toimivat ominaisuudet ja lupaus edullisuudesta osoittautui menestysreseptiksi.

Nyt väistyvä Picanto oli vielä viime vuonna Suomessa luokkansa toiseksi myydyin. Vain Opel Karl kiilasi ohi.

Kun juonesta on päästy kiinni, on helppo jatkaa eteenpäin. Tuoreimmassa osassa Kia on saanut roimasti itseluottamusta. Keskivertomuotoilun tilalla on oman itsensä näköinen auto. Uuden Picanton keulasta löytää jopa sympaattista tuimuutta.

Selkeyttä sisätiloissa

Picanton sisätilat muistuttavat isompaa Kia Rioa. Vaakasuuntaan piirretyt päälinjat luovat selkeän ilmeen, josta helppokäyttöiset ilmastoinnin kytkimet ja muut toiminnot erottuvat nopeasti. Keskellä on tablettimainen näyttö. Perusmallissa se on mustavalkoinen, kallein vaihtoehto on 7-tuumainen navigaation ja älypuhelinpeilauksen tarjoava järjestelmä. Hintaluokka huomioiden viimeistely on laadukasta.

Kian ajoasento tarjoaa pikkautoon tyypilliset säädöt ja säätövarat. Reisituki jää hivenen heikoksi, mutta tilanteeseen tottuu yllättävän nopeasti. Picanto on rekisteröity viidelle, ja neljä matkustaa autossa yllättävän väljästi. Alas laskettu takalattia sallii ryhdikkään istuma-asennon takaistuimella.

Mitat säilyneet

Ilahduttavasti Picanto ei ole turpoamassa kohti seuraavaa kokoluokkaa, vaan uutuus säilyttää edeltäjänsä mitat. Akseliväli sentään on kasvanut vain 15 millimetriä. Akselivälimuutoksen lisäksi etuylitystä on lyhennetty 25 milliä, jonka kerrotaan heijastuvan peräpäässä 255 litraan laajentuneena tavaratilana (+ 55 litraa).

Kian alustan perusratkaisut ovat entisellään ja tavanomaisia, mutta edeltäjään verrattuna ohjausvälitys on nopeutunut 13 prosenttia. Picanto taittuukin vaivatta ympäri kadunkulmien ja läpi pysäköintialueiden. Ohjaustuntuma on kohtalaisen luonnollinen, joten kevyttä autoa vie mielellään myös maaseudun mutkateillä.

Kian alusta selviää hienosti kuoppaisemmastakin tiestöstä, mutta poikittaissaumat auto ottaa terävästi. Pienokainen etenee mukavasti myös Barcelonan tienoon hyväkuntoisilla moottoritiellä, mutta uraherkkyys ja melutaso selviävät vasta Suomessa.

Perusmoottori kiireettömille

Litrainen hinnat alkaen -moottori ahertaa 67 hevosvoiman edestä pirteän kolmisylinterisen pärinän säestämänä. Tehot riittävät kevyesti kuormattuun autoon, kunhan kaasujalka ei ole arkailevaa sorttia eikä kuljettajalla ole kiire. Toinen vaihtoehto on 1,2-litrainen 87 hevosvoimainen. Nelisylinterinen tarjoaa vaivattomampaa kulkua, mutta äänimaailma on tylsempi. Nelosmoottoriin on tarjolla myös automaattivaihteisto, joskin vain nelivaihteisena.

Loppuvuodesta tarjolle tulee kolmisylinterisen turboahdettu painos. Sadan hevosvoiman menohalut paketoidaan urheilulliseen GT Line -varustetasoon, joka tarjoaa erilaiset puskurit ja jäykemmät jouset.

Picanton hinnat alkavat litraiseen moottoriin liitetystä LX-varustetasosta, jonka kohokohtiin lukeutuvat lämpiävä nahkaverhoiltu ohjauspyörä ja ilmastointi. Kalliimpi EX kuuluu 1,2-litraiselle. Se tuo tarjolle peilien sähkösäädön, 14-tuumaiset aluvanteet ja kuljettajan istuimen korkeussäädön. Erityistä huomiota kannattaa kiinnittää EX-varustellun auton meikkipeiliin, jonka erinomainen valaistus voisi hyvinkin tuoda Picantolle menestystä suuressa meikkipeilivertailussa.

Teksti ja kuvat: Lauri Ahtiainen