Ajoneuvot Koeajo Uutinen 15.4.2017
Koeajo: edullinen espanjalainen – Seat Leon
Uusittu Seat Leon tarjoaa todella paljon vastinetta rahalle, mutta vähempikin taloudellisuusajattelu tässä malliversiossa riittäisi. Hyvää: ajettavuus, tilat, hankintahinta. Huonoa: automaattivaihteiston ohjelmointi, topakka jousitus.
Seat Leon koki oman kasvojenkohennuksensa samaan aikaan sisarmallien Škoda Octavian ja Volkswagen Golfin kanssa. Verrattuna vaikkapa Octavian faceliftiin Leoniin tehdyt muutokset ovat selvästi huomaamattomampia. Tehtaan mukaan autossa on nyt ”enemmän terävämpiä sivulinjoja”, mutta näitä on käytännössä aika vaikea havaita.
Eikä siinä mitään, Leon on tähänkin asti ollut omassa sarjassaan varsin persoonallisen näköinen peli, joten radikaalimpaan ulkonäkömuokkaukseen ei ollut välttämätöntä tarvetta.
Pinnanalaisia päivityksiä
Turvavarustepuolella Leon sai mukautuvan vakionopeudensäätimen, ruuhka-ajoavustimen sekä jalankulkijoiden tunnistusjärjestelmän automaattiseen hätäjarrutukseensa. Lisäksi muun muassa pysäköintitutkaa on parannettu risteävän liikenteen varoittimella.
Auton sisällä keskikonsoli on saanut uusia muotoja, minkä on omalta osaltaan mahdollistanut Leoniin lisätty sähköinen seisontajarru. Koeajoauto oli varustettu Media System Plus -audiojärjestelmällä (541 euroa), jonka mukana tulee uusi 8-tuumainen kosketusnäyttö.
Nykytapaan online-palveluiden käyttömahdollisuudet ovat monipuolisemmat, ja lisähintaan saa älypuhelimen langattoman latausmahdollisuuden.
Ehkä tärkein kasvojenkohennuksen anti on ilmoitus alhaisemmasta melutasosta. Tämähän ei ylipäätään ole ollut enää nyt käynnissä olevan Leon-mallisukupolven ongelma, mutta kaikki lisäeristys Suomen kevätkarkeista teistä on totta kai plussaa.
Tapaksia tarjouksessa
Koeajoimme malliston huokeinta päätä edustavan, litraisella kolmipyttyisellä bensakoneella ryyditetyn automaattifarmarin. Edullisimmillaan farkku-Leon tällä samalla moottorilla irtoaa Reference-varusteisena ja manuaalilaatikolla 19 102 eurolla, ja kattavammalla Style-tasollakin hinta jää 20 715 euroon.
Vertailun vuoksi: samalla moottorilla kulkevien sisar-Octavian ja veli-Golfin farkkuhinnastot alkavat tässä järjestyksessä 22 653 ja 25 304 eurosta…
Hintapolitiikka muistaen, ja muutenkin, on tarjolla todella paljon autoa rahalla. Ajettavuus on korkeatasoista kaikissa olosuhteissa, edellä mainittu melutaso ei kivistä korvia, ja tilaa on niin takapenkillä kuin monipuolisessa tavaratilassakin ilahduttavan paljon – varsinkin, kun Leon ei näytä ylikorkealta tila-autolta vaan pikemminkin sporttiselta farkulta.
Oikeastaan vain jousituksen ylimääräinen topakkuus – ainakin tässä versiossa – pisti silmään. Kuopat tuntuvat takalistossa, eikä nypytys poistu moottoritienopeuksissakaan.
Ekomotiiveja etsimässä
Leonin ominaisuudet ja hinta ovat siis hyvässä tasapainossa, joten kannattaa kiinnittää huomiota siihen, minkä malliversion itselleen valitsee. 1.0 TSI on osoittautunut lukuisissa koeajoissamme pirteäksi ja bensapihiksi moottoriksi, mutta yhteispeliä kaksoiskytkinautomaatin kanssa voisi vielä hioa.
Ecomotive-taloudellisuusajattelun voi sanoa edenneen turhan pitkälle, kun 50 km/h rajoitusalueella vaihteisto tarjoaa jo toisiksi suurinta eli kuutosvaihdetta pesään. Samalla vajaapyttyisen moottorin jyrinää joutuu aistimaan liiankin kanssa. Myös viivyttelyt liikkeellelähdöissä ovat keskimääräistä pidempiä.
Tehostamatonta taloutta
Moottorin sammutusautomatiikka, joka tietysti automaattilaatikon kanssa aktivoituu jokaisessa pysähdyksessä ilman erillisiä toimenpiteitä, pelaa niin ikään vähän karkeasti. Etenkin uudelleen käynnistyminen tapahtuu autoa voimakkaasti vavahduttaen. Esimerkiksi Octaviassa moista puistatusta ei esiinny lainkaan.
Oudolta tuntuu sekin, että kun moottori sammuu auton vielä ryömiessä viimeisiä metrejään eteenpäin, ohjaustehostus katoaa samalla tehden kääntelyn todella raskaaksi. Pysäköintitilanteissa tällainen jatkuva katkominen ärsyttää.
Tässä tapauksessa kallistuisimme siis mieluummin manuaalivaihteiston puoleen, varsinkin kun samalla säästää muutamia satoja euroja – ja temperamenttisempi tyyppi myös hermoja.
Teksti: Jussi Saarinen Kuvat: Lauri Ahtiainen