Koeajo: helppo hybridi – Lexus RX 450h Hybrid

Uusittu Lexus RX ei tee itsestään melua, eikä latausjohtoa tarvita. Hyvää: tasaisesti toimiva voimalinja, moottorin ääni, alhainen melutaso. Huonoa: takaistuinmukavuus.

Kesäiseen ladattavien hybridimaasturien vertailuumme olisi oikeastaan kuulunut mukaan kaksikin niin kutsuttua ulkojäsentä: edellisessä numerossa koeajettu täyssähköauto Tesla Model X ja tämä Lexus RX, joka uusiutui hiljattain perusteellisesti.

Molemmat maksavat vertailunelikon tapaan noin 100 000 euroa, ja olemus pyörii maailmanparannuksen ympärillä. Lexus on joukosta ainoa, joka luottaa ”suljettuun” hybridijärjestelmään ilman latausmahdollisuutta.

Pehmeät voimat

RX:n voimalinja on periaatteiltaan ennallaan. Etupyöriä pyörittää 262-hevosvoimainen V6-bensiinimoottori sekä 167 hv:n sähkömoottori. Nelivedon mahdollistaa takapyörille tarkoitettu 68 hv:n sähkömoottori.

Perinteistä nivel- eli kardaaniakselia ei siis ole, vaan etu- ja takavedon välinen keskustelu käydään elektroniikan välityksellä, kuten Volvon ladattavassa hybridimallissa.

Vertailuautoista poiketen Lexuksessa käytetään portaatonta voimansiirtoa. Katkoton veto pelaa poikkeuksellisen hienostuneesti yhteen veekuutosen ja sähkömoottorien pehmeiden voimien kanssa.

Luksustunnelman alleviivaa kaunis käyntiääni ja muutenkin todella alhainen melutaso. Kadunkulmiin hidastettaessa jarrutusenergian talteenoton ulina kuuluu kilpailijoita selvemmin.

Jenkkifiilistä

Tässä luokassa tarjotaan yleisesti ilmajousitusta joko neljään pyörään (Audi Q7, Volvo XC90 ja Mercedes-Benz GLE) tai taka-akselille (BMW X5). Lexukseen ilmajousia ei sen sijaan saa edes lisähinnalla.

Käytännössä tämä ei niin haittaa, sillä RX:n teräsjousetkin tasoittavat tien melko mallikkaasti. Pientä nypytystä toki tulee läpi, mutta niin sitä tuli eritasoisesti vertailuautoissakin.

Sen sijaan ajotuntumaan kaipaisi täsmennystä: etenkin tuulisella kelillä auto keinahtelee näin painavaksi maasturiksi turhan selvin liikkein.

Ajoasento on mukava ja ohjaamokin toimiva, kunhan pääsee sinuiksi tietokoneen hiirtä muistuttavan valikko-ohjaimen kanssa. Ärsyttävä puute on se, että mukautuvan vakionopeudensäätimen nopeutta voi muuttaa vain 5 km/h tarkkuudella.

Akseliväli kasvoi edeltäjä-RX:stä viisi senttiä, joten pituussuuntaista tilaa riittää myös takana, mutta hiukset alkavat 190-senttisellä jo hipoa kattoa. Eniten tasoitusta muille antaa takaistuin: reisituki ei ole kummoinen, ja selkänoja on liian loivassa kulmassa.

Tavaratilan kuljetuskapasiteetti jää niin ikään parhaille luokan edustajille, ja takaluukku liikkuu sähköllä kenties automaailman hitainta tahtia.

Johdoton tulevaisuus

Vaikka RX:n muotoilu on aiempaa villimpi, vertailuautoihin nähden auto jättää hieman hajuttoman ja mauttoman vaikutelman – etenkin sisustuksessa Yhdysvaltain markkinoiden vaikutus tuntuu.

Toisaalta kokonaisuus on myös harvinaisen harmiton ja toimiva. Viimeistään sitten, kun tajuaa, ettei tämä auto tarvitse sitä hankalaa latausjohtoa.

Teksti: Jussi Saarinen Kuvat: Antti Hentinen