Ajoneuvot | Autonhoito | 18.8.2018

Auton pesu sateella on hyvä idea

Ulkona sataa vettä eikä mitään voi tehdä. Auton pesu sateella on välillä hyväkin ajatus, sillä siinä on monia etuja.

Jaa artikkeli

Kuuman kesän jälkeen odottanee sateinen syksy. Syksyyn on vielä hetki, mutta ensimmäiset sadekelit ovat jo takanapäin. Tähän on hyvä varautua myös autonhoidon näkökulmasta. Onneksi auton pesu sateella onnistuu.

Ei liene mikään yllätys, että auton voi pestä myös sadekelillä ulkona. Moni varmaankin välttelee tätä lähinnä kastumisen pelossa. Sadekelistä on kuitenkin myös paljon etua autoa pestessä.

Kostea maalipinta

Sade pitää maalipinnan kosteana koko pesutapahtuman ajan. Tästä on enemmän hyötyä kuin haittaa.

Ihmistäkään ei ole tehty sokerista. Erityisesti lämpimällä kelillä kastumisesta ei tavallisesti ole mitään haittaa ja ilmakin on mukavan happirikasta. Sopiva vaatetus on toki hyvä valita.

Jos auto pestään pesuhallissa, -katoksessa tai –paikalla, niin kuiva keli on ainakin allekirjoittaneen mieltymys. Auto pysyy silloin puhtaana pesun jälkeen. Erityisesti kotipihalla autoaan peseville tilanne on kuitenkin toinen.

Sade autoa pestessä

Auton peseminen sadekelillä ei juurikaan poikkea kuivalla kelillä tapahtuvasta pesusta. Esipesuaineseoksesta voi tehdä hieman vahvemman kun se levitetään kostealle pinnalle, mutta tämäkään ei ole välttämätöntä.

Auton pesu sateella

Auton pesu sateella ei sinällään poikkea suuresti kuivalla kelillä tapahtuvasta suorituksesta. Tärkein etu sateesta on pesuaineen kuivumisongelman poistuminen. Lämpimällä kelillä autoa joutuu huuhtelemaan useaan otteeseen pesun aikana välttääkseen pesuaineen kuivumisen maalipinnalle, mutta sateella tätä huolta ei ole.

Samoin pidempään jatkunut sade on jo saattanut pehmittää likaa, kuten esimerkiksi keulaan tarrautuneita ötökänraatoja. Näin auton peseminen helpottuu ja nopeutuu entisestään.

Käsinpesu sateella

Sade pitää maalipinnan kosteana, jolloin pesuvälineen ja maalipinnan välissä on varmasti vesikalvo alentamassa kitkaa ja pienentämässä mikronaarmujen riskiä.

Esipesuaineen kanssa on hyvä huomioida jo valmiiksi kostea auton pinta. Esipesuaine ei tartu pintaan yhtä tehokkaasti vaan pyrkii valumaan hieman nopeammin pois ja pinnalla oleva vesi myös laimentaa seosta. Jälkimmäistä voi kompensoida käyttämällä hieman vahvempaa esipesuainelaimennosta.

Käsinpesuun käytettävän aineen kanssa ei tarvitse tehdä muutoksia, sillä se halutaan joka tapauksessa levittää mahdollisimman kostealle pinnalle. Tässä suhteessa sateesta on vain etua. Sade pitää pinnan kosteana ennen pesuaineen levittämistä kitkaa pienentäen ja toisaalta pestyn pinnan kosteana huuhtelua odottaessa.

Huuhtelu

Sateen ansiosta myöskään huuhtelulla ei ole kuumaa ja kuivaa kesäpäivää vastaava kiire. Huuhtelu on silti suositeltavaa suorittaa normaalisti.

Sade on harvoin niin kovaa, että huuhtelun voisi jättää suorittamatta. Auto on suositeltavaa huuhdella huolellisesti sadekelistä huolimatta, jotta pesuainejäämiä ei varmasti jää pinnalle. Huuhdellessa voi myös tarkkailla pinnan puhtautta vedenkäytöksen perusteella.

Autoa ei aina jaksaisi kuivata pesun jälkeen, mutta sateella sitä ei voi tehdä. Näin säästää aikaa ja vaivaa. Omalla kotipihalla auton voi jättää sateeseen seisomaan puhtaana ja hyvin suojattu auto hylkiikin tällöin hienosti vettä.

Kuivausliina sateella

Kuivausliinan voi suosiolla jättää autotallin puolelle. Sadekelillä pestessä sille ei ole tarvetta.

Itse asiassa Suomessa sadevesikin on niin pehmeää, että pahempia kalkki- tai muita kuivumisjälkiä ei tavallisesti edes jää. Auto saattaa jäädä yllättävänkin siistiksi sateen jäljiltä etenkin jos se saa kuivua rauhassa varjossa. Tumman auton kanssa suoraa auringonpaistetta tulisi kuitenkin välttää.

Siistiä lopputulosta auttaa entisestään auton kuivaaminen sateen jälkeen ilmaviiman avulla eli ajamalla hieman moottoritietä tai muuta suurempaa väylää. Sateen loputtua ja valtaväylien pintojen kuivuttua voi autolla lähteä kauppaan tai muihin toimiin, jolloin pinta kuivuu kuin itsestään. Yhden työvaiheen säästäminen ei ainakaan harmita.

 

Teksti ja kuvat: Henri Posa

Jaa artikkeli

Keskustelu