Suuri valjakkoseikkailu päätökseen: pitkiä päiviä ja huimia elämyksiä

Juha Romppanen onnistui seikkailussa, jota ei ole aiemmin Suomen kamaralla tehty. Kontiolahtelainen saavutti koiravaljakoineen tavoitteen, joka oli Suomen, Venäjän ja Norjan rajojen yhtymäkohta eli kolmen valtakunnan rajapyykki. Matkaa maastossa kertyi yli tuhat kilometriä.

Koiravaljakko | 27.2.2017

Maastovaellus itärajan pinnassa ei ollut helppo, eikä se ollut tarkoituskaan, pohtii koiravaljakkomies Juha Romppanen. Tarkoitus oli koetella omia rajoja ja koirien kykyjä erämaisissa olosuhteissa.

Loputtomia suoalueita, pitkiä päiviä. Lähes kolmen viikon erämaajotos koiravaljakolla – seikkailu, jota kukaan ei ole Suomessa ennen tehnyt.

Etuajassa perille

Annetaanpa seikkailijan itsensä ketoa.

– Erämaa ei antanut armoa, mutta tavoite saavutettiin. Ylitimme koirien kanssa 1 000 kilometrin rajapyykin. Seikkailun aikana sattuneista vastuksista huolimatta – ja niitähän aina ilmaantuu –­ etenimme odotettua rivakammin ja olimme perillä kolme päivää etuajassa.

Romppasen mukaan pitkälle reissulle ei kannata lähteä kiireellä, vaan riittävän väljällä aikataululla ja tehdä matkaa päivä kerrallaan.

– Luonnossa, on vain tämä hetki, korkeintaan miettii, mitähän kurmeeta sitä illalla söisi. Pussipastaa vai ihan makaroneja ja kuivalihaa.

Romppanen oppi matkan aikana tunnistamaan, milloin on aika pysähtyä antamaan välipalaa koirille ja milloin koirilla on tarve tarpeilleen.

Luonnossa oli aikaa myös omien ajatusten kuuntelemiseen, joka antaa uutta energiaa arkeenkin.

– Tapasin matkalla mielenkiintoisia persoonia. Ihmiset tulivat mielellään juttelemaan aidosti kiinnostuneina retkestäni. Oli hauska uppoutua paikallisten tarinoihin.

Miksi Itäraja?

Romppasella oli vahvat perusteet suunnata nimenomaan itärajan erämaaluontoon.

– Halusin tehdä reissun sata vuotta täyttävälle Suomelle ja edesmenneelle isälleni. Tämä oli matka, jonka aikana sain surun vihdoin käsiteltyä, Romppanen kertoo.

Mutta oli seikkailulla myös muukin merkitys.

– Haaveilin hiihtovaelluksesta erittäin kylmissä olosuhteissa, mutta huomasin, että meillä Suomessa on erittäin upeat vaellusmaastot. Monesti luontoretket tehdään lähialueelle ja se on hyvä. Toisaalta meillä Suomessa on upea autiotupaverkosto ja upeat moottorikelkkaurat, joita käytetään luontoa kunnioittavasti.

Romppanen halusi nähdä mitä itärajan pinnassa oleva maasto tarjoaa. Ja etenemistapa oli Suomen Valjakkourheilijoiden liiton puheenjohtajalle luonteva valinta: koirat.

Videopäiväkirjan tekemistä

Mikä seikkailu seuraavaksi?

– Vaikka reissu oli rankka ja siitä vielä toipuu, mietin jo mitä seuraavaksi. Koirien kanssa vai ilman. Noh! enköhän mie vielä jonkun aikaa malta mieleni ja aloitan rauhallisen valmistautumisen seuraavaan reissuun. Juuri päättynyt retki oli reilun vuoden suunnittelun tulos.

Romppanen kiittelee auliisti tukijoukkojaan ja kaikkia yhteistyökumppaneita.

– Erityiskiitos lankeaa Artolle, joka turvasi kokomatkan ajan kulkuani etukelkkana. Kiitos kuuluu myös huoltotiimin Terolle ja Millalle, he tsemppasivat minua, kun olin väsynyt ja huolehtivat varustetäydennyksistä. Kiitos myös kotijoukot ja Karu Survival.

Romppanen kiittää myös Metsähallitusta ja Rajavartiostoa sekä poromiehiä, joiden elämäntapaan oli matkalla mahdollista tutustua.

– Kiitos myös teille suomalaiset ja veteraanit. Onneksi olkoon satavuotias Suomi!

Keskustelu