Kulkupeli X: Viivi Pumpanen ja T55 -taistelupanssarivaunu

Sumun saartaman peltokaistaleen reunaa kiertää mutainen ura. Hieman kauempana kaksi henkilöautoa on kohdannut tiensä pään. Niiden yli on ajettu. Käytännössä toinen puoli on liiskattu tyystin. Jäljistä voi päätellä, että liikkeellä on jättiläinen.

V12-moottori jyrähtää käyntiin tyynessä syysaamussa. Sen kuulee kaukaa. Elämyksellisempää murahdusta saa hakea, mutta sitä saattaa olla vaikea löytää. Tummanpuhuvan kuusikon takaa kuuluva ääni terävöittää aistit. Mitään ei näy, mutta äänestä päätellen luvassa on jotain suurta.

Hetken kuluttua tyhjäkäyntikierroksilla murisseen moottorin kierrokset nousevat ja lähestyvään äänivalliin liittyy juuri ja juuri erottuva kalkatus. Telat jauhavat kivillä.

Ensin sumusta sukeltaa esiin putki ja pian näkyvissä on koko komeus.

T55 AM -taistelupanssarivaunu jyristää kohti. Muutama vaistonvarainen taka-askel tulee otettua huomaamatta, mutta se ei ole ihme. Oikea taistelupanssarivaunu ei ole aivan jokapäiväinen näky eteläsuomalaisella pellolla. Sen verran vaikuttava se on, että heikkohermoisempi saattaisi pinkaista juoksuun ihan varmuuden vuoksi.

Pienten esteiden kiertelyyn tai ylenpalttiseen varovaisuuteen ei järkäleellä ole tarvetta. Matka taittuu näytösluontoisesti mutaista uraa ladon taakse ja näkymättömiin.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Elämyksellistä kyytiä

Seuraavalla kierroksella vaunu pysähtyy kohdalle ja ottaa kyytiin. Safariyrityksen yhtenä vetonaulana palveleva puolalaista alkuperää oleva T55 AM on varustettu turvakaarella ja tornin ympäriltä on riisuttu lisäpanssarointia, joten aitiopaikalle johtajan taakse mahtuu useampikin kyytiläinen.

Moottori murahtaa ja matka jatkuu. Kyydissä elämys paranee entisestään.

Kuulosuojainten lisäksi ajolaseille olisi käyttöä. Selkeässä maastossa vaunu etenee reilusti yli 20 km/h nopeudella, peltotiellä huomattavasti kovempaa, eikä metsää halkovalla urallakaan tarvitse hidastella. Osaavissa käsissä vaunu kulkee tasaisesti ja käännökset ovat yllättävän pehmeitä.

Huippunopeus noin 40 tonniselle panssaroidulle järkäleelle on maantiellä noin 50 km/h. Yhdellä tankkauksella taittuu tarvittaessa jopa yli 500 kilometrin matka, jos kaikki polttoainetankit ovat täynnä. Kaikkiaan mukaan sopii kerralla 960 litraa dieseliä, joten tankkaamaan ei ole heti kiire.

Erikoisten ajoneuvojen sarja

Kulkupeli X -juttusarja tekee paluun Moottoriin. Painetun lehden sivujen sijaan sarjan pääpaino on jatkossa verkossa. Erikoiset kulkupelit esitellään tekstin ja kuvien lisäksi myös videoina. Tavoitteena on välittää poikkeuksellinen ajoelämys kouriintuntuvasti. Siihen tarvitaan liikettä ja ääntä.

Kulkupeli X:n paluun kunniaksi sarja starttaa ajoneuvojen raskasarjalaisella. Panssarivaunun jälkeen luvassa on mykkä sähkömoottoripyörä, railakas rinnakkain ajettava mönkijä, vuodenvaihteessa laillistettu, maastokelpoinen ja katulaillinen sähkökulkine ja monta muuta.

Hyviä ehdokkaita esiteltäväksi voi vinkata osoitteeseen: toimitus@moottori.fi

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Ajajan paikalla tiivistä

Taistelupanssarivaunun ohjaimiin siirtyminen nostaa sykettä. Ajajan paikalle mahtuu tarvittaessa pujottautumaan rotevampikin, vaikka luukku näyttää varsin pieneltä. Tilannetta helpottaa se, että vaunua voi ajaa panssaroitu luukku auki. Istuimen ollessa ylä-asennossa näkyvyys ulos on hyvä.

Taistelutilanteessa päätä ei voisi nostaa samaa tapaan tarjolle. Silloin ajetaan luukun alta ja maastoa seurataan periskoopin kautta. Pienen harjoittelun jälkeen sekin kuulemma sujuu vaivatta.

Ohjauslaitteet ovat yksinkertaiset ja helposti ajajan ulottuvilla. Polkimet ovat tutut autosta, mutta ratti puuttuu. Taistelupanssarivaunua ohjataan kahdella sauvalla. Ohjaussauvoilla on kolme asentoa: etu- , 1- ja 2-asento. Etuasento on perusasento. Se valittuna vaunu kulkee suoraan eteenpäin. Sauvan 1. asennolla valitun telan nopeus puolittuu ja vaunu kääntyy. Sauvan 2- asennolla tela pysäytetään kokonaan ja vaunu kääntyy jyrkästi.

Vaihteita on viisi eteen ja yksi taakse. Ajossa käytetään lähinnä kakkosta ja suurempia vaihteita. Ykkönen ja pakki ovat ainakin elämyssafarilla harvemmin tarpeen. Kulumisherkän kytkimen luistattaminen on kielletty. Tekniikka on hienostelematonta ja mekaanista.

Moottorin saa käyntiin paineilmalla tai sähköllä. Tällä kertaa valitaan jälkimmäinen. Kone on lämmin, joten napin painallusta seuraa välitön jyrähdys vaunun takaosassa. V12 on herännyt jälleen.

Ajajan on seurattava oikealla puolellaan olevaa mittaririvistöä tarkasti. Varsinkin moottorin lämpöä on pidettävä silmällä, sillä termostaattia ei ole. Moottoritilan lämpöä säädellään kannen suojasäleikköä avaamalla tai sulkemalla. Se on ajajan vastuulla.

Kulmikkaasti mutta varmasti

Vaunun ohjaimissa ensimmäinen kilometri on kaikkea muuta kuin rento. Ohjaustuntuma hakee ja käännökset ovat kulmikkaita, mutta vaunu ei vähästä hätkähdä.

Panssarin jauhamalla uralla väärä lähestymiskulma johtaa pieneen sivuluisuun. Hätäinen vastaohjaus myöhästyy ja pieni alamäki on jo takana hämmästyksen helpottaessa. Penkka siirtyy telan puskiessa ja matka jatkuu entiseen malliin.

Ajaminen on ennakoitua kevyempää, mutta sinuiksi panssarivaunun kanssa ei aivan heti pääse. Puolustusvoimissa ajajia koulutetaan kaksi tai kolme kuukautta ennen varsinaista ajokoetta, joten vartin pikakurssin pohjalta suoritus on kelvollinen.

Tasamaalla on hetki aikaa vilkuilla myös taistelupanssarivaunun aseistusta. Pääaseen putki on reiden paksuinen. 100 millin panssarivaunukanuunan lisäksi vaunussa on paikka 7,62 mm panssarivaunukonekiväärille sekä 12,7 millin ilmatorjuntakonekiväärille.

Yhteensä tulivoimaa on siinä määrin, että Suomen puolustusvoimien vahvuudesta eläkkeelle siirtynyt vaunumallisto olisi edelleen käyttökelpoista jalkaväen tukena taistelussa. Moderneille panssareille 1970-luvulla valmistetusta vaunusta ei kuitenkaan enää ole vastusta.

Viimeinen kilometri

Sateen pehmentämä muta on ylämäessä taistelupanssarivaunulle haaste. Syöttöpoljinta on painettava tanakasti, että vauhti ei hyydy. Vaunujen yhteydessä ei kaasupolkimesta puhuta.

Vaunun ohjaimissa on paras välttää pehmeimpien paikkojen lisäksi kivikoita. Ajaminen onnistuu kelissä kuin kelissä, jos vaunu on ehjä, eikä puistakaan ole haittaa. Tyvestään 30 senttinen tukkipuu painuu nurin lähes huomaamatta, mutta umpimetsässä ajaminen ei silti ole järkevää millään mittarilla arvioituna.

Ajopäivää kohden luvassa on noin tunnin verran huoltoa. Periaatteessa suurempia remontteja ei ole tarpeen tehdä, jos kaikki toimii, mutta pientä laittoa sotakoneessa piisaa aina.

Paluumatkalla uran varteen on ilmestynyt kaksi henkilöautoa. Molemmat on pysäköity siististi sivuun, mutta vaunu on yllättävän leveä. Toisen telan noustessa hieman ylös penkereelle on ohjattava vastaan. Vaunu oikenee nopealla liikkeellä, mutta toiselta puolelta moottorin jylyn yli kuuluva rapina ja pari vaimeaa poksahdusta eivät lupaa hyvää.

Ohituksen jälkeen odottaa todellinen yllätys. Vaunussa ei näy naarmuakaan, mutta autot ovat kärsineet hieman enemmän. Rehellisyyden nimissä ne ovat enää tunnistettavia vain toiselta kyljeltään. Toinen puoli on lässähtänyt kuin kohokas.

T55 AM -taistelupanssarivaunu on osa elämyspalveluja tarjoavan Mil-Safarit Oy:n kalustoa. Vaunun ohjaimiin on mahdollista päästä Pornaisissa.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Testikuskina Viivi Pumpanen

Kukapa ei tuntisi Moottorin Kulkupeli X -juttusarjan yhtenä testikuljettajana aloittavaa Viivi Pumpasta, joka on tuttu televisiosta, tapahtumista ja lehtien sivuilta. Kauneusalalla, muodin saralla ja tv-viihteen parissa ansiot tunnetaan yleisesti, mutta harva tietää, että Viivi Pumpasen suurin intohimo löytyy tyystin toisaalta.

– Olen aina ollut poikatyttö. Kiinnostus moottoripyöriin, moottorikelkkoihin, mönkijöihin ja vesijetteihin heräsi jo lapsena. Seuraavaksi vuorossa olivat autot. Moottorit kiinnostivat jo kauan ennen misseyttä. Sitä harva tietää.

”Ajamisesta nautin aina”

Vuosien myötä moottori-innostus ei osoita hiipumisen merkkejä. Pikemminkin päinvastoin.

– Kiinnostavinta ajettavaa on mahdoton nimetä. Erilaisilla kulkupeleillä on niin erilainen luonne, että vertailu on oikeastaan turhaa. Ajamisesta nautin aina ja uutta tekee mieli kokeilla.

Omista kulkupeleistä mieleisin on moottoripyörä.

– Olen prätkämimmi ja moottoripyörät ovat olleet aina osa elämääni. Varsinkin crossipyörien ketteryys viehättää. Kun oppii ajamaan nopeatempoisesti radalla, osaa ajaa myös kadulla.

Moottoripyörät ja tekniikka kiinnostavat siinä määrin, että omassa autotallissa on joskus ennen juontokeikkaa purettu moottoripyörä ja katsottu miten se toimii oikeasti.

– En ole mekaanikko, mutta haluan ymmärtää mistä puhun.

Sama kiinnostus ulottuu myös autoihin. Poikkeuksellista on se, että ongelman ilmaantuessa oma apu on arvossaan.

– Avuttomaksi en halua heittäytyä. Pyydän avun sijaan ennemmin neuvoa ongelman ratkaisuun ja teen voitavani itse.