Koeajo: Alfa Romeo Giulia Quadrifoglio näyttää Alfalta, tuntuu Ferrarilta

Alfa Romeo on palannut. Hyvää: Urheilusedanien uusi mittatikku Huonoa: Brutaali märällä.

Pelko kalvaa mieltä sateisena syysiltana. Toimituksen pihalla odottaa Alfa Romeo Giulia Quadrifoglio. Huolesta siivu juontuu sileiksi nautituista Pireilleistä, mutta pääsyy epävarmuuteen ovat ne valtavat paineet, joita Giulia Quadrifoglioon kohdistuu.

Yksinkertaisesti auton on onnistuttava. Giulia on Alfa Romeon uuden tulemisen lähettiläs, ja Quadrifoglio sen sanansaattaja. Rakastetun italialaismerkin maine on kestänyt vuosien varrella uskomattomia kolauksia, mutta enää lunastamattomiin lupauksiin ei ole varaa.

Tekniikka paljastaa, miten tosissaan italialaiset ovatkaan: 2,9-litrainen 90-asteinen V6-moottori on kahta sylinteriä vaille suoraa lainaa Ferrarilta. Sen kylkiä koristavat kaksi IHI:n valmistamaa turboahdinta, joita ei todellakaan ole kutsuttu taloudellisuustalkoisiin. Grammoja leikataan sylinterilepuutuksella, ahtimet ovat voimaa varten.

Moottori lumoaa

Työntö alkaa varhain, noin 2 000 kierroksella. Sointi on voimantuntoista harvakäyntistä papatusta, kuin kahden kilpailevan kolmisylinterisen sinfoniaa. Täysin erilaista kuin takavuosien soinnikkaasti murisseessa Busso-V6:ssa.

Turboahtimet nousevat täyteen pauhuun moottorin saavuttaessa 2500 kierroksen rajan. Huimasta 600 newtonmetrin vääntömomentista huolimatta reagointi kaasuun on välitöntä. Eikä veto lopu kesken.

Aivan kuin Ferrarin insinöörit olisivat yhdistäneet turboahtamisen eri aikakaudet: alhaalla modernin pikkuturbon välitön veto, ylhäällä kahdeksankymmentäluvun kesyttämätön raivo. 510 hevosvoimaan yltävä veto jatkuu punarajaan saakka.

Kosteana syysiltana Alfa vaatii kunnioitusta. Vetopito on erinomainen, mutta tehoa on paljon enemmän. Varomaton kaasunkäyttö saa taka-akselin nypyttämään ikävästi renkaiden hakiessa pitoa.

Perheautona toimiva

Päivä valkenee kuivana. Giulia Quadrifoglion hiilikuituinen konepelti osoittaa kohti mutkaisia, mäkisiä ja paikoin kuoppaisiakin teitä.

Huippunopeasta ohjauksesta huolimatta Alfa etenee alkumatkan moottori- ja maanteillä vakaasti. Melutaso pysyy rengaskoko huomioiden alhaisena ja upeat lisävarusteiset Sparcon hiilikuituistuimet sopivat mutkien lisäksi matkan taittamiseen. Nahalla verhoiltu kojelauta tuo sisäilmeeseen ryhtiä, mutta esimerkiksi BMW M3:n upeaan sisustaan verrattuna Alfa on lähinnä riittävä. Onneksi alustan mukavuus yllättää positiivisesti, kunhan iskunvaimentimet kytkee pehmeälle asetukselle. Italialaiset ovat tehneet kypsän tuotteen.

Luokan mittatikku

Alfan sielu vaatii mutkaisia teitä. Quadrifogliota varten DNA-ajotilakatkaisimeen on ilmestynyt elektronisen turvaverkon poistava Race-asetus. Olisi epäitalialaista olla kokeilematta.

Edessä aukeava tie saisi Mercedes-AMG C 63:n tuntumaan ylipainoiselta, Lexus RC F:n alitehoiselta ja BMW M3:n iskunvaimennuksen luovuttamaan.

Ja Giulia Quadrifoglio löytää kodin. Huippunopea ohjaus uppoaa heti selkärankaan, hyvän balanssin ansiosta auto kääntyy mutkiin kuin ajatus. Murisevan jylinän säestämä kiihtyvyys on huimaa, ja kuusivaihteinen manuaali tarjoaa loistavan parin moottorille.

Valtava ja tarkasti annosteltava voima saa tukea ensiluokkaisesta vetopidosta. Eikä Giulia pure, jos kaasua yliannostelee kuivalla asvaltilla. Sähkösäätöinen tasauspyörästön lukitus on tehtäviensä tasalla, Alfa asettuu nautittavasti hallittavan luisuun. Luisuun, neliovisella Alfa Romeolla!

Mutkat paljastavat Alfa Romeo Giulia Quadrifoglion juuret. Auto on lähempänä neliovista Ferraria kuin viime vuosikymmenien Alfa Romeoita. Koska samat geenit ulottuvat dieselmoottorisiin perus-Giulioihin asti, on yhteistyö ollut erittäin hedelmällinen.

Jos koeajo alkoi pelolla, päättyy se toivoon.

Teksti ja kuvat: Lauri Ahtiainen, Ajokuva: Markus Markkanen