Koeajo: Dacia Duster – neliveto nuukalle perheelle

Dacia Duster on bensaturbon myötä entistäkin mielenkiintoisemman hintainen. Hyvää: hinnan ja ominaisuuksien suhde. Huonoa: totuttelua vaativa kaupunkiajo.

Vuonna 2010 esitelty ja 2013 uudistettu Dacia Duster sai viime vuonna mallistoonsa oleellisen lisäyksen, bensaturbolla varustetun nelivedon. Aiemmin joka nurkasta raapiva Duster oli kaupan vain dieselinä.

Hinta kohdallaan

Duster, kuten kaikki Daciat, on hinnaltaan erittäin mielenkiintoinen. Suomessa myytävistä nelivedoista huokeampia ovat vain Fiat Panda ja Suzuki Swift, jotka ovat pari-kolme tonnia edullisempia.

Saman kokoisiin ja varsinkin samankaltaisen moottorin tarjoaviin kilpailijoihin nähden Duster sen sijaan on suorastaan halpa. Kaiken lisäksi auto tarjoaa ihan oikeita ominaisuuksia – pienen totuttelun jälkeen.

Aloitetaan tiloista. Moottorin (5/2016) parivertailussa olleisiin Pandaan ja Swiftiin nähden Duster tarjoaa väljähköt tilat myös takapenkkiläisille ja tavaroille.

Kuljettajan paikalla tunnelma on kylläkin hivenen vanhanaikainen. Suuressa ohjauspyörässä ei ole etäisyyssäätöä, ja istuimet ovat erittäin pehmeät. Aivan rentouttavinta ajoasentoa Duster ei siis tarjoa.

Alivälitetty

Myös ajettavuudessa on tuulahduksia menneestä. Kaupunkiajo vaatii ylimääräistä vaivaa, sillä melko hitaaksi välitetty ohjaus ei palauta kunnolla kadunkulmakäännösten jälkeen. Myös tehostus on muihin nykyautoihin nähden varsin mietoa.

Erittäin lyhyet välitykset tuovat menoon oman mausteensa. Suuremmalle voi vaihtaa todella aikaisin, ja joka paikassa kelpaa ainakin yhtä pykälää totuttua isompi vaihde – varsinkin kun moottori vetää alhaalta niskuroimatta ja värinättömästi.

Yhdessä joustavan moottorin kiinnityksen ja kulmikkaan sekä pitkäliikkeisen vaihteensiirron kanssa tämä tekee kuitenkin Dusterilla ajamisesta vähän kömpelöä.

Maantieajossa auto on enemmän elementissään. Ohjaus keskittää vahvasti, ja Duster kulkee muutenkin suoraan vailla keikkumista tai nyökkimistä. Moottori- ja rengasäänet pysyvät melko hyvin aisoissa vielä satasen nopeudessa, mutta tuulen suhinat alkavat jo häiritä.

Vanhan koulukunnan ranskalaisjousitus – Daciahan on perimältään Renault – pelaa pehmeästi. Isommat heitot tosin saavat aikaan ylimääräisiä korin liikkeitä, eli iskunvaimennus voisi olla tehokkaampikin.

Huonolla tiellä alusta vaimentaa kuopat esimerkillisesti, eikä kolinoita tai soran rapinaa juuri kuulu. Ohjauspyörään tosin välittyy vapinaa, mutta kokonaiskuva on silti pitkällä plussan puolella.

Kuitataan kassalla

Duster ei siis ole täydellinen auto varsinkaan, kun muoviosat ovat halvan oloisia, kosketusnäyttö on sijoitettu liian alas, etuistuinten välinen keskikyynärnoja on heppoinen ja mittarivalot palavat vain varsinaisessa ajovaloasennossa.

Löytyyhän noita pikku epäkohtia. Tässä tapauksessa ne voi kuitenkin huoletta laittaa auton huokeuden piikkiin, sen verran käyttökelpoinen Duster tässä kokoonpanossa on.

Teksti: Jussi Saarinen Kuvat: Antti Hentinen